Martti Ahtisaari nimitettiin 22. joulukuuta 1976 YK:n Namibia-valtuutetuksi, jona hän toimi 1977–1981. Tehtävässä hän valvoi namibialaisten etua New Yorkissa, missä maailmanjärjestö suunnitteli Namibian itsenäistymistä. Ahtisaari piti yllä keskusteluyhteyttä SWAPOn, Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU), maailmanpolitiikan keskeisten valtioiden ja YK:n ylimmän johdon välillä. YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim nimitti hänet 27. kesäkuuta 1978 erikoisedustajakseen Namibiaan.
Namibian itsenäistymisen lähestyessä Ahtisaari johti YK:n siirtymävaiheen tukiryhmää (United Nations Transition Assistance Group, UNTAG). Se oli ensimmäinen YK-operaatio, johon sisältyi perinteisen rauhanturvaamisen lisäksi siviiliosa, joka avusti itsenäistyvää maata vaalien järjestämisessä, ihmisoikeuksissa, poliisilaitoksen ja koulutuksen järjestämisessä. Tämä kokemus oli tärkeä Ahtisaaren myöhempien tehtävien kannalta. Ahtisaari vaimoineen sai Namibian kunniakansalaisuuden vuonna 1992 kunnioituksenosoituksena maassa tekemälleen työlle. (Wikipedia)
Euroopan poliittiset johtajat ovat jälleen kerran etsimässä ratkaisua poliittisen johtajuuden ongelmaan. Kaikki ymmärtävät, ettei se ole nykymaailmassa yhtään helpompaa kuin menneinä aikoina, vaikka yhteisiä oppitunteja on kertynyt kosolti vuosikymmenten, vuosisatojen ja vuosituhansienkin ajalta. Moni saattaa ehkä ajatella, että, päinvastoin, se on aina vain vaikeutunut.
Ratkaisuja on etsitty sodan ja rauhan keinoin. Pysyvää rauhaa ei ole löytynyt.
Tällä kertaa sota on yritetty sulkea ratkaisuvaihtoehtojen ulkopuolelle. Mutta jäljet ovat vieläkin liian tuoreessa muistissa. Niistä ei ole päästy irti.
Vestigia terrent.
Viljo Vähäsen kanssa päädyimme kuitenkin pohtimaan, mikä vaikutus Euroopan Unionin uudella komissiolla ja sen salkkujaolla voisi olla Euroopan rauhantilalle ja sitä kautta tietysti myös maailmanrauhalle.
”Jutta Urpiaisen salkku avaisi tässä suhteessa tärkeitä ikkunoita perus-Euroopan ulkopuolelle. Vahvat, vanhat salkut, eivät tarjoa sitä mahdollisuutta, vaan ne sisältävät aineksia iänikuisille riidoille ja lohduttomille umpikujille. Niissä ei ole mitään kadehdittavaa.”
”Sen sijaan niillä kokemuksilla, joita Suomella on rauhanturvatoiminnasta ja kansainvälisten konfliktien sovittelusta voi tulevaisuudessa olla arvaamattoman paljon merkitystä ja painoa.”
”Tässä tarkoituksessa nostimme esiin presidentti Martti Ahtisaaren roolin. Kunniakansalaisuus Namibiassa on tietysti vain herkän hieno muistutus Suomen kymmenennen presidentin työstä kansainvälisen rauhan hyväksi, mutta Nobelin rauhanpalkinnolla on jo paljon suurempi painoarvo.”
Jutta Urpiaisen ”Afrikka-komissaarius” on tärkeä merkkipaalu Euroopan tulevaisuuden ja rauhanomaisen yhteistyön saralla.
Se kasvaa arvossaan tänään, huomenna ja ylihuomenna,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti