Punamulta (Fe2O3·H2O ) on selvästi yleisin keittomaalin pigmentti. Punamulta on rautapitoista savimaata, hyvin hienojakoista hematiittia. Koostumus vaihtelee esiintymispaikan mukaan, parhaat punamullat sisältävät jopa 95 prosenttia rautaoksidia. Pigmentin sävyt vaihtelevat sen sisältämien sivuaineiden mukaisesti. Tyypillisesti punamulta sisältää noin prosentin lyijyä, 0,5 % kuparia ja 10 % luonnon kvartsia. Sävy määrittyy myös polton mukaan: mitä kuumempi poltto sen tummempi sävy. Vanhojen punamultamaalien sävy oli varsin vaalea, koska lämpötilaa ei silloisilla uuneilla saatu kovin korkeaksi. Tällä vuosisadalla pigmenttien sävyjä on tasaisesti tummennettu, mutta myös vaaleampaa italianpunaista on saatavilla. (Wikipedia)
Punainen tupa ja perunamaa. Siinä suomalaisen maalaismaiseman perusväri. Tuttu aitavieri. Sinne kaivataan, kun maailmanmyrskyt tuivertavat. Sieltä on usein löytynyt puoluejärjestelmän turvallinen selkänoja.
Sinne kääntyi myös Suomen Keskustan upouuden puheenjohtajan katse linjapuheessaan, jonka hän piti Apollonkadun puoluetoimistossa.
Punamultayhteistyöllä on kunniakas perintö suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa.
Multa ja veri. Ruskea ja punainen. Niissä kohtaavat toisensa itsenäisen Suomen elämän ja kuoleman kohtalot.
Kouvolan puoluekokouksen jälkeen on arvuuteltu monella suulla, mihin suuntaan Maalaisliitto-Keskusta on nyt matkalla. ”Eteenpäin” ei ole vakuuttanut ketään. Odotetaan selkokielistä viestiä.
Puheenjohtaja Kulmunin havainto siitä, että muut puolueet ovat vieneet Keskustalta kaiken poliittisen liikkumatilan on realistinen ja oikeasuuntainen – mutta ilman täsmällisempää analyysia kovin heiveröinen.
Punamulta on ollut – kuten tiedetään – koko olemassaolonsa ajan muiden puolueiden ankarassa puristuksessa. Pahimmillaan kateuden ja pelottelun kohteena.
Muutamassa vuosikymmenessä, UKK:n aikakauden päätyttyä, kehittyi kuitenkin omalaatuinen ilmiö, jota alettiin kutsua epämääräisellä termillä pako keskustaan. Kaikki halusivat olla yleispuolueita ja keskustalaisia. Syntyi tungosta.
Siihen hämärtyi myös punamullan idea.
Nyt se voitaisiin keksiä uudelleen.
Olisi tarkistettava, kuinka keittomaalin pigmentti sopii nykyaikaan. Tarvitaanko uusia elementtejä, uutta tekniikkaa, uusia ajatuksia.
Punamullasta voisi tällä tavalla kehittyä käyttökelpoinen voimavara käytännön politiikkaan – ja ehkä myös ideologiseen pohdintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti