Huoli kumpuaa nykyjärjestelmän ilmeisistä ongelmista, joita ovat muun muassa eriarvoisuuden kasvu, kilpailun väheneminen ja erilaiset tavat kiertää verotusta. Samalla keskiluokka on jäänyt paljolti talouskasvun sivustakatsojaksi, kun varallisuus jakautuu uudelleen. Keskeinen syyllinen ongelmiin on tuottavuuden kasvun heikentyminen. Juuri se saattaa olla suurin yksittäinen tekijä, jonka vuoksi monet kansalaiset ovat vuosien 2008–2009 finanssikriisin jälkeen pettyneet kapitalismin kykyyn jakaa vaurautta. (”Kapitalismi kasvoi kieroon ja uhkaa nyt horjuttaa jopa demokratiaa”, Helsingin Sanomat 20.9.2019, Juha-Pekka Raeste)
Kapitalismi on henkitoreissaan. Jos eläisimme Ranskan suuren vallankumouksen aikaa, edessämme olisi väistämättä makaaberi näytelmä, jonka pääosaa esittäisi Maximilien Robespierre. Suuret kansanjoukot kokoontuisivat giljotiinin ympärille katsomaan, kuinka kapitalismin viimeisetkin kannattajat lyötäisiin ja kuinka siitä alkaisi paremman maailman luominen.
Viljo Vähänen oli yllättynyt vain siitä, että kapitalistisen järjestelmän uusin ja tavallista elinvoimaisempi kritiikki nousi esille kovin verkkaisesti ja myöhään sen jälkeen, kun kommunistinen järjestelmä oli romahtanut yhtäaikaisesti Berliinin muurin kanssa.
Vapaan markkinatalouden kritiikkihän on jo vanha juttu. Se on ollut vireillä siitä asti, kun Karl Marx kirjoitti Pääomansa. Työn ja pääoman yhteensovittamisessa ei ole onnistuttu, vaan pääoma on kerta toisensa jälkeen kammennut itsensä niskan päälle.
Pääoman turvin on etsitty parannuskeinoja kapitalismin puutteisiin ja virheisiin, kuten kansalaisten eriarvoistumisen kasvuun, terveen kilpailun heikkenemiseen ja oikeudenmukaisen verotuksen kiertämiseen, mutta pääomapelurit (sijoittajat) ovat päässeet aina livahtamaan talouden ja politiikan porsaanrei’istä karuun.
Nyt yhdysvaltalaiset suuryitysten johtajat ovat julkaisseet yhteisen ohjelmajulistuksen, jonka tarkoituksena on rakentaa kapitalistinen järjestelmä kokonaan udelleen. Samaan hiileen puhalsivat suomalaiset suurrikkaat jokin aika sitten. He halusivat kuitenkin esiintyä nimettöminä.
Se on monen unelma. Mutta samalla se on sudenkuoppa.
Maailmaan on ehtinyt parin kymmenen vuoden aikana syntyä monenlaisia kapitalismin uusversioita, joiden tunnistaminenkin on käynyt mahdottomaksi, koska poliittinen ja taloudellinen valta on jo löytänyt itselleen niiden kätköistä kaikenlaisia lymypaikkoja.
Merkittävin niistä on mitä ilmeisimmin Kiinassa, jossa on syntynyt uusia monimiljardisteja (yksityiskapitalisteja ja yrityksiä) kuin sieniä sateella eikä virallinen, kommunistinen Kiina ole pitänyt sitä mitenkään huonona tai varoittavana esimerkkinä, vaan, päinvastoin, siitä tehty varteenotettava kilpailuvaltti virallisten kapitalistivaltioiden (EU:n ja Yhdysvaltojen) välisessä kilpailussa. Tiukkana makutuomarina on ollut ja on edelleenkin Kiinan kommunistinen puolue,
Kapitalismin sairauteen ei ole lääkettä. Ajatuksia ja ideoita tietysti lentelee nyt, kun maailmankirjat ovat pahasti sekaisin. Sattumalta jokin uusikin idea voi jäädä henkiin.
Avaruus on aikaa täynnä. Sinne mahtuu vielä monta Pääomaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti