Demokratia ja diktatuuri eivät tule toimeen keskenään. Ne hylkivät toisiaan ja käyvät alituista taistelua vallasta ja paremmuudesta. Maailman historiassa kummallakin on ollut omat menestyskautensa ja pimeät vuotensa. On kuitenkin nähty myös aikoja, kuten nykyisin, jolloin molemmat ääri-ilmiöt ovat esiintyneet samanaikaisesti, jopa sovinnollisesti. Ainakin näennäisesti.
Viime kädessä demokratia on aina päässyt niskanpäälle ja diktatuurit ovat sortuneet. Samalla ovat kaatuneet kaikki yritykset löytää kompromisseja, vaikka aika ajoin kolmatta tietä onkin etsitty kuumeisesti.
Nykyistä aikakautta on kutsuttu epävakaaksi, sekasortoiseksi, jopa vaaralliseksi, koska kansainvälisen politiikan kiinteät rakenteet horjuvat. Jopa YK, jota pidetään kansainvälisen politiikan arvovaltaisimpana instituutiona, on silloin tällöin joutunut päivänpoliittisten ristiriitojen näyttämöksi.
Luottamus sopimuksenvaraiseen turvallisuuteen, mitä pidettiin maailmansodan jälkeisinä vuosina muodikkaana ja käyttökelpoisena ilmaisuna pyrkimyksestä rauhanomaiseen rinnakkaiseloon erilaisten ajatus suuntausten ja ideologioiden välisessä kanssakäymisessä, on viime vuosina vaihtunut varovaisempaan ja väljempään muotoon.
Nyt puhutaan koko sääntöperustaisen järjestyksen on vaarantumisesta.
Syy on ilmiselvä. Pysyvän rauhan turvaamiseksi laadittu kansainvälisten sopimusten järjestelmä on osoittanut murtumisen merkkejä.
Sen sijaan ja sitä korvaamaan on yritetty keksiä uusia sanoja ja ilmaisuja.
Eräs sellaisista on markkinavetoinen diktatuuri. Arvoituksellinen sanahirviö.
Viljo Vähänen kertoi törmänneensä siihen mielenkiintoisessa seminaarisuunnitelmassa, jossa järjestäjinä on kolme vakuuttavaa ja arvovaltaista tahoa ja paikkana eduskunnan pikkuparlamentti.
Kun seminaari on vielä suunnitteluvaiheessa ja sen alustajaluetteloa ei ole vahvistettu, katsoimme Viljon kanssa oikeaksi olla kertomatta tarkemmin seminaarin ohjelmasta.
Sen sijaan jäimme kyllä pohtimaan, mitä markkinavetoinen diktatuuri voisi tarkoittaa.
Onko se uusi termi Kiinan poliittiselle järjestelmälle, mikä tuntuisi luontevalta, vai onko se tarkoitettu kuvaamaan hajoavaa Euroopan Unionia, jonka sisällä käydään ankaraa kamppailua vanhojen markkinavoimien ja uusien jäsenmaiden valtapyrkimysten välillä.
On nimittäin hyvä muistaa, että Visegrad-maat kuuluivat vanhan järjestelmän aikana kommunistileiriin ja toimivat siten kiinteänä osana diktatuuria.
Kyllä sellaiset vuodet jättävät jälkensä ajatusmaailmaan, vaikka niistä aikoinaan olisi haluttu päästä eroon, kuten tapahtui erityisesti Puolassa, mutta josta oli monessa suhteessa näkyvillä piirteitä myös Unkarissa ja Tsekissä.
Markkinavetoisuus taas viitta selvästi vapaan markkinatalouden perusteisiin eikä sitä sovi tässä yhteydessä pehmentää sodan jälkeisinä vuosina, erityisesti Saksassa syntyneillä sosiaalisuus-epiteeteillä.
Nähtäväksi jää, syntyykö edellä mainitussa seminaarissa todella jotakin uutta.
Ohjelmassa mainitaan lupaavasti totuuden jälkeinen aika. Jos nyt ollaan siirtymässä tuollaiseen aikaan, voisi odottaa, että moni muukin nimitys talousjärjestelmälle löytää uusia ilmaisuja.
Diktatuuria ja demokratiaa eivät ajan muotivirtaukset kuitenkaan pysty koskaan sekoittamaan järkevällä tavalla keskenään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti