Anarkismi on taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista valtahierarkioista vapaata yhteiskuntaa tavoitteleva poliittinen ideologia, joka korostaa yksilönvapautta. Anarkismin klassisen määritelmän mukaan se on ajattelutapa, jossa vastustetaan valtiota, siihen sisältyvän pakkovallan, poliittisen auktoriteetin sekä valtakoneiston muodollis-oikeudellisuuden ja byrokraattisuuden vuoksi.
Kun tämän päivän anarkisti pukeutuu mustaan, hän ilmentää vain toista, aatehistoriallisesti merkittävää anarkismin ajatussuuntausta, mutta jos hän kantaisi anarkismin punamustaa lippua, siihen sisältyisi aatteen ylivoimainen houkutin – puhdas vapaus. Suuri utopia. Kauneus. Voima. Rohkeus.
Vuosisataisena innostajana anarkismi tarkoittaa vapautta olla oma itsensä, sanoa ja tehdä, mitä oikeasti ajattelee.
Kommunistinen Kiina juhlii kansantasavallan perustamisen 70-vuotisjuhlaa huomenna, mutta Honkongissa, joka on Kiinan itsehallintoalue, pukeudutaan mustaan. Protestiksi valtiota vastaan. Se on aitoa, alkuperäistä anarkismia.
Ymmärsimme Viljo Vähäsen kanssa, että tällä protestilla, tässä maailmantilanteessa, saattaa olla vakavia, poliittisia seurauksia, sillä tieto mustasta on jo kiirinyt ympäri maapallon.
Anarkismi on saanut eri valtioissa oman, erityisen värinsä. Oranssin Ukrainassa. Keltaisen Ranskassa. Ne herättävät ärtymystä ja pelkoa valtaliitin keskuudessa.
On kuitenkin hyvä muistaa, että tänä päivänä terrorismilla ja anarkismilla on edelleen se sama ja tärkeä ero, mikä niillä on kautta historian ollut.
Anarkismi on vanha, suorastaan iänikuinen aatesuunta. Se on elänyt aina ihmiskunnan sisällä. Erityisesti uskonnoissa, mutta yleisemmin kaikissa yhteiskunnallisissa liikkeissä. Sekin on saanut erilaisia, väkivallan muotoja, mutta poliittisena liikkeenä se ei ole yltänyt samanlaisiin kauheuksiin ja sotatoimiin kuin esimerkiksi kansallissosialismi Adolf Hitlerin aikana tai kommunismi Josef Stalin aikana taikka punaiset khmerit Pol Potin aikana Kamputseassa.
Viljo Vähänen piti Jeesus Nasaretilaista maailman vaikutusvaltaisimpana anarkistina. Hänessä toteutuivat anarkismin ihanteet ja houkutukset esimerkillisellä tavalla.
Uusimmista houkutuksista ehkä merkittävin on ollut teollisen vallankumouksen myötä syntynyt marxilainen sosialismi, jonka kaikujäljet eivät vieläkään ole lakanneet kuulumasta.
Se näkyy nätisti nykykapitalismia koskevassa keskustelussa, jota ranskalainen yhteiskuntatieteilijä Thomas Piketty käy parhaillaan mammuttiteoksillaan. Häntä olisi kuitenkin kohtuutonta nimittää anarkistiksi, koska väkivalta ei kuulu hänen sanastoonsa.
Sen sijaan on kyllä selvää, että yksilötasolla väkivalta on näkynyt ja kuulunut monella tavalla Suomenkin historiassa. Se on jonkinlainen pahuuden poltinmerkki, joka kulkee sukupolvesta sukupolveen.
Ehkä anarkismin houkutus kytkeytyy yleiseen, yhteiskunnalliseen levottomuuteen ja epävarmuuteen. Ja uskoon, että jotakin parempaa on olemassa!
Sellaisia aikoja eletään juuri nyt.
Caveant consules, ne quid detrimenti capiat res publica.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti