Pelattiin helteellä pienessä porukassa Kuuman
perunan ja Stopin yhdistelmää.
Viljo Vähänenkin oli paikalla, vaikka väitti, ettei ole koskaan ollut moisissa
peleissä mukana. Sanoi kyllä heittäneensä
sikaa joskus 90-luvulla.
Meitä oli mukana viisi. Kaikki enemmän tai vähemmän pökerryksissä, vaikka
istuttiin varjossa.
Niinpä selostettiin Viljolle säännöt.
(1) Pelivälineenä on vinosti hymyilevä kuuma peruna, jota heitellään
osallistujalta toiselle. (2) Tehtävänä on luetella (hiljaa, vain omassa
mielessään) suomenkielisiä substantiiveja, jotka päättyvät vokaaleihin i ja o,
kuten sana ”kahvio”. Jokainen saa määrätä oman tahtinsa, missä sanoja
luettelee. (3) Peli alkaa, kun pelinjohtaja sanoo ”NYT”. (4) Kun hän sanoo
”STOP” ja heittää samalla kuuman perunan, kiinniottajan (peruna kiertää
myötäpäivään) on sanottava ääneen se substantiivi, joka hänellä on mielessään,
kun stop tuli. Hänellä oli max 10 sek. aikaa sanoa tuo sana ja jokin siihen
liittyvä verbi. Esimerkiksi ”lapio” ja ”kaivaa”. (5) Jos vastaanottaja ei keksi
määräajassa substantiivia ja verbiä, hän putoaa pois ringistä. (Jos hän tarjoaa
sanaa, joka on jo sanottu, hän saa yhden virhepisteen ja 5 sekuntia lisäaikaa;
kahdesta virhepisteestä putoaa). (6) Peli päättyy kaksintaisteluun.
”Selvä homma.”
Varsinaisessa Kuumassa perunassa on
hauskat säännöt. Se on ihan mukava, jopa kehittävä, sanaleikki, mutta se ei
oikein sovellu pitkille automatkoille! Siinä aikaa otetaan tiimalasilla, jota pelinjohtaja kääntelee. Poliisisetä
voisi olla erimieltä ajoturvallisuudesta! Stop
sen sijaan sopii ja siitä voi kehitellä erilaisia muunnelmia. Tavallisesti
siinä käydään läpi aakkosia, mutta nyt todettiin, että io-päätteisiä
substantiiveja on sen verran harvassa, että niiden luetteleminen erilaisilla
alkukirjaimilla olisi liian rankkaa. Peli saattaisi päättyä hetkessä.
Nyt pääsimme läpi muutamia kierroksia ennen kuin kukaan putosi.
Ahkio – vetää. Halkio – halkaista. Nuotio – palaa. Osio – jakaa. Patio –
kävellä. Radio – kuunnella. Tunkio – haista. Umpio –
”Onko sellaista verbiä olemassakaan?”
etc. etc.
Jysähdimme kiinni ”sanktioon”. Mitä se on? Mikä verbi?
Viljo sai tilaisuuden pieneen esitelmään.
”Sanktio on rangaistus. Sillä on tekijä (rankaisija) ja kohde (rangaistu).
Latinankielinen sana sanctio tarkoittaa
rangaistusmääräystä. Kansainvälisessä oikeudessa sanktio
tarkoittaa sellaista pakotetta, joka on vastatoimenpide rauhaa uhkaaville tai
rauhaa rikkoville tai hyökkäystoimen aloittaville tahoille.”
”Kenellä tai millä taholla on oikeus kansainvälisessä politiikassa
määrätä sanktioita ja valvoa niiden toimeenpanoa? Vastaus on kaikkea muuta kuin
selvä ja yksinkertainen. Itsenäisten, suvereenien, valtioiden yläpuolella ei
ole mitään riippumatonta tahoa, joka voisi säätää kansainvälisesti velvoittavia
lakeja ja määrätä rangaistuksia niiden
rikkojille.”
- Mihin puhuja pyrkii? – Kysymyksen esitti kuumaan perunaan osallistunut naispuolinen
pelaaja, joka oli aivan vähällä päästä kaksintaisteluun. – Eikö Euroopan
Unionilla ja Amerikan Yhdysvalloilla tai Natolla olekaan oikeutta esittää
sanktioita Venäjälle?
Viljo Vähäsen ei tarvinnut paljon miettiä.
”Vaikka YK on kansainvälisen oikeuden keskeisin toimija,
selvää vastausta ei löydy sen peruskirjasta, jonka VII luvussa määritellään
toimenpiteet rauhaa uhattaessa tai rikottaessa taikka hyökkäystekojen sattuessa.
Keskeistä on tietysti se, mitä turvallisuusneuvoston toiminnasta sanotaan.”
”Turvallisuusneuvoston on todettava rauhan rikkoutumisen
uhan, rauhanrikkomisen tai hyökkäysteon olemassaolo ja sen on esitettävä suosituksia
tai tehtävä päätös siitä, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä (Art 39). Se voi
antaa kehotuksia tällaisiksi toimenpiteiksi. Niihin saattaa sisältyä
taloudellisten suhteiden sekä rautatie-, meri-, ilma-, posti-, lennätin-,
radio- ja muiden yhteyksien täydellinen tai osittainen keskeyttäminen sekä
diplomaattisten suhteiden katkaiseminen.”
- Aika kattava luettelo, vaikka kesäkuussa 1945 ei
tiedetty Googlesta eikä twittaamisesta mitään!
”Aivan. Ja 50. artiklassa puhutaan myös ehkäisevistä tai
pakkotoimenpiteistä eli siis sanktioista, joihin turvallisuusneuvosto voi
ryhtyä. Artiklassa 53 täsmennetään lisäksi, että turvallisuusneuvoston on
käytettävä alueellisia sopimuksia tai elimiä sen vallassa tapahtuviin
pakkotoimenpiteisiin, mutta tällaisiin toimenpiteisiin ei saa ryhtyä ilman
turvallisuusneuvoston lupaa.”
- Tarkoitetaanko alueellisilla sopimuksilla siis EUta ja
Natoa? USAhan on YK:n jäsen, joten kaikki sanktiomääräykset koskevat tietysti
täysmääräisesti sitä.
”Kun YK:n peruskirja allekirjoitettiin, ei maailmassa
ollut, kuten tiedämme, Natoa eikä Varsovan liittoa eikä tietenkään EUta. Mutta
kyllähän peruskirjan henki on se, etteivät EU, Nato tai USA saa ryhtyä
sanktioihin ilman turvallisuusneuvoston lupaa.”
- YES. Mutta tätä sääntöähän on rikottu miljoona kertaa
ja se on menettänyt täysin merkityksensä. Eikö se kuvastakin koko
YK-järjestelmän katastrofaalista näivettymistä maailmanrauhan takaajana?
”Näinhän se valitettavasti on. Kansainvälinen
tuomioistuin, voisi tietysti ottaa kantaa myös Ukraina-pakotteisiin, mutta se
voisi ryhtyä käsittelemään asiaan vain osapuolten suostumuksella eikä se
silloinkaan pysyisi varmistamaan, että päätöksissä pysyttäisiin. Sellaisesta
suostumuksesta on turha haaveilla nykyoloissa. YK:n uudehko
toimintastrategiakin kansainvälisen oikeuden kehittämiseksi Strategy for an Era of Application of
International Law
näyttää jäävän pahasti tosiasiallisten tapahtumien varjoon.”
”Nyt joudutaan siis
vain alistumaan siihen synkeään tosiasiaan, että amerikkalaiset ovat
onnistuneet pakottamaan EU:n jäsenmaat – Suomi tietysti mukaan lukien –
sellaisiin sanktioihin Venäjää vastaan, että ne uhkaavat pystyttää uudelleen
rautaesiripun Eurooppaan - tosin kauemmaksi itään kuin pian toisen
maailmansodan jälkeen – ja jäädyttämään kansainvälisen ilmapiirin lähelle
talvipakkasia …”
STOP
- Ollaanko nyt siis umpiossa?
Vai mistä tämä tunkion haju leviää? Eihän kukaan voine kiistää sitä,
että Venäjä loukkasi törkeästi kansainvälisen oikeuden periaatteita
anastaessaan takaisin itselleen Krimin niemimaan, jonka Nikita oli antanut
Ukrainalle lahjaksi osoituksena kansainvälisestä solidaarisuudesta?
”Kansainvälinen
sanktio ei ole mikään pikku juttu. Pahimmillaan se on kova rangaistus. Teon
pitäisi kuitenkin olla kohtuullisessa suhteessa rangaistukseen.”
”Suomen
ulkoministeriön mukaan Pakotteiden tarkoituksena on osana
muita ulkopoliittisia toimia vaikuttaa sellaiseen toisen valtion tai ihmisryhmän
harjoittamaan politiikkaan tai toimintaan, jonka katsotaan uhkaavan
kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Tällaista toimintaa voi olla
esimerkiksi joukkotuhoaseiden levittäminen, kansainvälinen terrorismi tai
laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset. Krimin
tapauksessa on vaikeaa nähdä joukkotuhoaseita, terrorismia tai ihmisoikeuksien
loukkausta. Siksi sanktiotkin vaikuttavat kohtuuttomilta.”
- Olisikohan se osa suurvaltojen välistä
valtapeliä?
Nyt Viljo Vähänen mietti kohtuuttoman kauan. Ja
aurinkokin oli kohta kääntymässä niin, ettei varjo pian enää riittäisi.
”Mene ja tiedä. Mutta otetaanko vielä kierros kuumaa peruna?”
- YES. Luetellaan suomenkielen verbejä, jotka
päättyvät preesensissä kirjaimiin r ja ä.
Naisseuralaisemme näytti tietävän, kuinka helteellä
saavutetaan pikavoitto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti