Miltä mahtaa tuntua pakanasta, kun hän lentää raamattuverkkoon
kuin hyttynen? Ei sattumalta, vaan vapaaehtoisesti. Tarkoituksella.
Ei varmaankaan samanlaiselta kuin islamistista,
joka lähtee Syyriaan taistelemaan kalifaatin puolesta, vaikka tämäkin lähtee
vapaaehtoisesti, oman uskonpoltteensa varassa.
Pakana voi jäädä kiinni vaikka kahdeksaan verkkoon,
mutta islamisti on tiukasti kiinni verkossaan jo ennen kuin hän ottaa
ensimmäistä askeltakaan.
Pakanan ei tarvitse rimpuilla irti verkoista,
koska hän ei oikeastaan ole niihin tarttunutkaan. Hän ei ole niiden uhri, vaan
vapaa, vapaa ajattelemaan. Mutta ajatus irtirimpuilusta ei edes syty islamistin
mielessä, koska hänelle uskonliima on niin vahva, ettei siinä ole vapaan
ajattelun kokoista hengitysrakoa, ilmakuplaa.
Pakana esitti vastauksen: Kierros haastoi suorastaan ajattelemaan. Ei siksi, että olisin kokenut
kirkkoon kuulumattomana jotenkin suurta ristiriitaa uskonnollisen sanoman
kanssa. Vaan siksi, että kyllähän minäkin yritän olla hyvä ihminen, ihan
kotikasvatuksen ja naivin ’hyvään vastataan hyvällä’ uskomukseni takia. (Heikki
Kärki : ”Hyvä ihminen?” kommenttinaan kirjoittamaansa artikkeliin ”Kierros
raamattuvyöhykkeellä”, Keskisuomalainen 5.10.2014)
Artikkelissaan toimittaja Kärki kertoi siitä,
kuinka hän kävi viitenä eri sunnuntaina ja yhtenä lauantaina kahdeksan eri
uskontokunnan jumalanpalveluksessa Jyväskylän Puistolan kaupunginosassa, joka
sattuu olemaan oman varhaislapsuuteni leikkitanteretta Tourujoen länsipuolella.
Luin kolmelle
sivulle levitetyn ja 18 valokuvalla sekä yhdellä karttapiirroksella koristellun
artikkelin sattumalta eilen (sunnuntaina), kun olin ollut edellisenä päivänä luokkakokouksessani
Jyväskylän Lyseon lukion parakkikoulussa Nisulan kaupunginosassa ja istunut
hetken kaupunginkirkon jumalanpalveluksessa.
Pidin artikkelista ja kommentista.
Niissä oli hieno journalistinen ote. Pieni
annos kaunista rehellisyyttä (”Kaikki yleispäteviä ohjeita. Ja jos ihan
rehellisiä ollaan, niin kaikki asioita, joissa olen epäonnistunut enemmän tai
vähemmän. Ei siis ihme, että jumalanpalvelukset pääsivät puhuttelemaan”) ja
vankka annos asiallista infoa (päivämäärät, kellonajat, tapahtumanimikkeet,
kestoajat ja osallistuneiden lukumäärä), jota valokuvat kirkoista ulkoapäin ja
tapahtumista niiden sisällä täydensivät.
Pelkästään kuvatekstejä lukemalla sai hyvän
kuvan vähemmän tunnettujen kirkkojen jumalanpalveluksista.
”Kansainvälisen työn pastori Sandesh Roberts
kastoi Benedicta Udehon ja kolme muuta helluntaiseurakunnan jäsentä”.
(Siiontemppeli Lyseokadun kulmassa)
”Mormonien ehtoollisessa juodaan viinin sijaan
vettä, sillä mormonit eivät käytä alkoholia. ’en usko, että alkoholi tekee
hyvää kenellekään’, vanhin Durrant muistutti myös toimittajalle” (Mormonikirkko
Sammonkadulla – joka oli ainoa asfaltoitu katu Jyväskylässä kouluaikoinani
1950-luvun alkupuolella)
”Tapahtuman
intensiivisyys pääsi yllättämään ensikertalaisen” (Vapaakirkko
Puutarhakadulla)
”Linnea Lehti, Christopher Aluoch, Simona
Petrule-Aluoch ja Eevi Iivari kuuntelivat lasten raamatuntunnilla tarkasti
Oscar Aluochia” (Adventtikirkko Ilmarisenkadulla)
Taulumäen kirkon Tuomas-messusta ja
Ortodoksikirkon sunnuntailiturgiasta ei ollut interiöörikuvia, kuten ei
myöskään Kansakoulukadun Luther-kirkosta, mutta Vapaakirkon ”uudenlainen
kokemus” oli saanut palstatilaa puolen sivun verran.
Kun puhutaan siitä, että kirkkosalit olisivat
tyhjillään ja kirkot painiskelisivat taloudellisissa vaikeuksissa, oli
oikeastaan aika hämmästyttävää, että ”uskontojen tavaratalossa” oli niin paljon
asiakkaita. Toimittaja Kärjen laskujen mukaan yli 1200 henkeä.
Sama koskee myös vanhaa kaupunginkirkkoa, joka
oli sunnuntaina melkein tupaten täynnä eri-ikäistä kuulijakuntaa.
Jyväskylän Bible belt pyytää siis varsin
tehokkaasti. Verkko suorastaan notkuu saaliin painosta.
”Herra auta, että lasteni uusi koti ja uusi
päiväkoti olisivat sisäilmaltaan terveitä” (esirukous Taulumäen kirkon
Tuomas-messussa).
Usko ja arki näyttävät kohtaavan toisensa
raamattuverkon tuntumassa.
”Sisäilma” voi tosin tarkoittaa sekä
homevauriota että uskon puhtautta.
Syyriaan lähtevälle islamistiselle
fundamentalistille uskon puhtaus saattaa olla tärkeämpää kuin yhdellekään
Puistolan raamattuverkossa rimpuilevalle uskovaiselle.
MUTTA
Kukapa meistä tietää, mitä tarkoittaa se, että
jokaisella ihmisellä on oikeus tulla autuaaksi omassa uskossaan. Pakanankin.
Ehkäpä toimittaja Heikki Kärki on lähellä
totuutta, kun hän nostaa Bible beltistä saaliiksi jääneen
terapeutti-luennoitsija-kirjailija Salme Blomsterin, joka kehottaa ihmisiä
”riisumaan luonnepanssarinsa ja olemaan mahdollisimman paljaita niin kirkossa
kuin muuallakin.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti