Tähtitieteilijät löysivät neljäkymmentä vuotta
sitten suuren attraktorin, mutta sen
luonne jäi vuosikausiksi mysteeriksi. Nyt sekin on ratkaistu. Elämme
mittaamattoman taivaan, Laniakean
sylissä. Sen keskustassa on suuri näkyvien galaksien ja pimeän aineen
keskittymä, joka vetää Lanikean galakseja itseään kohti. Painovoimavaikutusten
perusteella on avaruudessa arvioitua olevan pimeää ainetta noin viisi kertaa
enemmän kuin näkyvää ainetta (Tiede 10/2014. Uutiset/Uusi osoitteemme:
Laniakea)
Pimeillä voimilla on siis enemmistö. Selvähän
se.
”Maailmankaikkeuden täyttää reikäinen vaahto,
jonka galaksijoukot ja niiden väliset rajat muodostavat. Vaahdon suurimpia
rakennusyksiköitä ovat superjoukot, jotka sisältävät kymmeniätuhansia
galakseja. Laniakean ulkorajaksi tutkijat määrittelivät ’vedenjakajan’. jonka
sisäpuolella galaksien liikkeessä näkyy suuren attraktion vetovoima,
ulkopuolella ei.”
Jaha.
Niinhän se varmaankin on.
Jälleen yksi vedenjakaja hyvän ja pahan
välille. Sisäpuolella varma tieto
siitä, mikä on oikein. Ulkopuolella epävarmuus
ja epäily. Lopputuloksena ikuinen
taistelu valon ja pimeyden välillä.
Ristikkäisten attraktioiden suuri viehätys.
Pimeiden voimien vetovoima on siis tähtitieteilijöiden
mukaan viisi kertaa suurempi kuin valoisten voimien.
Se on paljon, mutta he saattavat hyvinkin olla
oikeassa.
Historiasta muistetaan, kuinka monta kertaa
pimeys on hotkaissut kitaansa toiveet valoisammasta, uudesta tulevaisuudesta.
Vallankumous on syönyt lapsensa.
Näin tapahtui muun muassa Ranskan suuressa
vallankumouksessa, kun ”lahjomattoman periaatteen mies” Maximilien Robespierre
joutui ”makaaberin näytelmän” uhriksi vuonna 1797.
”Vallankumouksen sisäinen logiikka johti
siihen, että taloudellinen, aatteellinen ja poliittinen lahjomattomuus tekivät
hänestä vaarallisen miehen. Mutta henkilökohtainen pidättyvyys väkivallan
käytöstä ei riittänyt vastustamaan verenvuodatuksen maagista voimaa silloin,
kun siitä oli muodostunut ’vallankumouksen täyttymys ja sen energinen lähde’.
Robespierre uskoi, että vallankumouksen viimeisetkin vastustajat voidaan lyödä
ja että jos se voisi tapahtua oikein, se edistäisi paremman maailman luomista”.
(Oiva Ketonen 1995, ”Robespierre – periaatteen mies”, julkaisematon
käsikirjoitus, jota siteerasin kirjassani ”Isänmurha idässä” vuonna 1996).
Kun jollakin on vankka usko siihen, että hän on
ehdottomasti oikeassa, sisäinen
narsismi saa helposti yliotteen, minkä seurauksena on vääjäämättömästi vihan projisointi itsen ulkopuolelle.
Silloin sokeus ja pimeys saa herkästi vallan.
Näin tapahtuu, kun fundamentalismi iskee sielun syvyyksiin.
Tällöin ei ole merkitystä sillä, minkä ismin vallassa asianomainen henkilö tai
liike on.
Valon sammuminen ja pimeiden voimien voitto on
samanlaista kommunismissa kuin kapitalismissa tai vapaassa markkinataloudessa.
Uskontojen tilkkutäkissä se on sääntö, josta
vain harvoin on todellisia poikkeuksia.
Tämän hetken hermostuneessa poliittisessa
tilanteessa, erityisesti kansainvälisessä politiikassa, pimeistä voimista on
tulossa demoneja jotka pyrkivät
sammuttamaan järjen valon.
Euroopassa ja aivan erityisesti meillä Suomessa
tällainen prosessi koskee Venäjää ja ilmenee ryssävihan nousuna. Jonkin verran se näkyy myös yleisempänä muukalaisvihana.
Sosiaalisessa mediassa (johon tämäkin blogi
tietysti kuuluu) pimeiden voimien myllerrys näkyy selvemmin kuin perinteisissä
tiedotusvälineissä (lehdissä, radiossa ja televisiossa).
Tietoisena, että itsekin syyllistyn edellä
kuvaamaani, iljettävään projisointiprosessiin, nostan esiin nimimerkki ruukinmatruunan eilisen postauksen
”Muutama havainto Venäjän ongelmista”.
Kymmenen kohdan tuomiossa ei ole yhtään valonpilkahdusta. Se on täynnä pimeää
energiaa, vihapuhetta.
Otan esille vain yhden pointin (10. Äärimmäinen
väkivaltaisuus).
”Venäjä
on äärimmäisen väkivaltainen maa, sekä kansainvälisellä tasolla,
yhteiskunnallisella tasolla että yksilötasolla. Venäjä pyrkii ensisijaisesti
ratkomaan asiansa uhittelulla, sodalla ja väkivalloin diplomatian tai kansainvälisten
foorumien sijaan. Ja sama yksilötasolla: järjestäytynyt rikollisuus on siellä
omaa luokkaansa, ja samoin järjestysjoukkojen brutaalit otteet. Ilman
pakkovaltaa Venäjä todennäköisesti hajoaisi täydelliseen anarkiaan, kiitos
väkivaltaisen kulttuurinsa.”
Tuhon
kelkkaan minulla ei ole tarvetta hypätä, enkä aio myöskään seurata, ketkä
vastaavat ja millaisella innolla matruunan kysymykseen: Tuleeko jollekulle
vielä jotain muuta mieleen?
Arvelen
kyllä, että tuli on jo tarttunut tappuraan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti