Kun kelloja oli
aamuyöstä siirretty tunnin verran taaksepäin eli valon suuntaan, Viljo Vähänen
oli ilmeisesti herännyt tuntia liian aikaisin, koskapa hän rimpautti
ovikelloani oman rannekellonsa mukaan klo 6.25 pyytäen anteeksi varhaista
herätystä, mikä oli vähintäänkin kohtuullista, koska oikea kello oli vasta
5.25. En kehdannut moittia häntä siitä heti tuoreeltaan, koska olin itse
silloin jo hereillä, mutta huomautin kyllä asiasta, kun olimme päässeet ulos ja
aloitimme aamukävelymme Ryssänkärjen suuntaan. Auringosta ei tietenkään ollut
tietoakaan, mutta Lauttasaaren läntinen rantatiehän on hyvin valaistu, joten se
ei meitä häirinnyt.
Arvasin, että
Viljolla oli jälleen joku pitkä juttu mielessään, kun hän oli näin varhain
liikkeellä sunnuntaiaamuna.
En erehtynyt.
”Kun eilen illalla
huomasin, että olin nähnyt Wallanderin jo joskus aikaisemmin, jätin jutun
kesken ja päätin käyttää saman ajan – sehän loppui vasta tämän vuorokauden
puolella – lukemiseen. Jos jaksat kuunnella, niin kerron tuloksen …”
Lupasin jaksaa. –
Onhan meillä vielä muutama tunti auringon nousuun.
Viljo esitti
luettelon:
(1) Timo Pankakosken
arvio Tarmo Kunnaksen kirjasta Fascismin
lumous: Eurooppalainen älymystö Mussolinin ja Hitlerin politiikan tukijana. (Politiikka
56:2, s. 159-163, 2014)
(2) Antti
Vuorenrinteen arvio Paavo Lipposen muistelmien II osasta. (”Korpivaellus ja
katarthis”, Demari.fi 23.10.2014)
(3) Essi Leppäsen
artikkeli elinkautisvanki Juha Heinosesta (”Vankila opetti
ihmisvihan ja synnytti kirjailija”, Kansan Uutiset/Verkkolehti
25.10.2014)
(4) Harri Kiiskisen
artikkeli ”Pamputtaako poliisi, tuleeko Nato,
vai herätetäänkö Suojeluskunnat?” (Tiedonantaja 23.10.2014)
-
Jaha. Että kaikista näistäkö meidän pitäisi nyt keskustella? Aika kirjava
luettelo. Tuntuu vähän ylimitoitetulta näin aamutuimaan. Etkö löytänyt mitään
helpompaa? Carl Haglundin arvio Tukholman saariston sukellusvenejahdista olisi
riittänyt ihan hyvin …
Viljo
Vähänen ei hellittänyt.
”Tarkoitus
ei ole vaivata sinua näillä kaikilla. Ne osuivat vain sattumalta silmääni ja
herättivät kysymyksen siitä, kuinka valtavan tiedontulvan keskellä me
elämmekään tänä päivänä. Jotenkin se korostui erityisesti tässä
viikonvaihteessa, kun on kirjamessut ja nenäpäivä ja kun media on edelleen
täynnä Syyriaa ja Ukrainaa. Ja hallituskin näyttää olevan jonkinlaisessa
kriisissä. Mistä ihmeestä tavalliselle tallaajalle riittää aikaa kaiken
seuraamiseen? Ihmettelen vain, että mihin tämä johtaa. Kuka tätä hallitsee? …
vai tarvitseeko jonkun tätä jotenkin hallita … laissez-faire … virta vie …”
Viljo
alkoi ilmeisesti katua luettelonsa esittämistä.
Mutta
minua kiinnosti kuitenkin hänen luettelonsa. Jokin punainen lanka siinä saattoi
olla. Olisiko siinä jokin järjestys? Preferenssi?
”Hämmästyttävää
kyllä. Niin saattaa olla. Ehkä vain sattumalta. Mutta vankilakundin (Juha
Heinonen) ja äärivasemmistolaisen (Harri Kiiskinen) tarinat jättivät
tiedemiesten (Timo Pankakoski ja Tarmo Kunnas) ja poliitikon (Paavo Lipponen)
tarinat varjoonsa. Niissä oli parempi draivi. Ne saivat ajatuksen liikkeelle.”
Ennen
kuin olimme tulomatkalla tavoittaneet Kasinon rannan, Viljo Vähänen esitti
luettelostaan vain kaksi sitaattia:
(1) ”Mitä vankila
opetti?” – ”Ihmisvihan. Vankila oli täydellinen luottamuksen menetys
ihmisiin. Ja siinä onkin poisoppimista”, Heinonen toteaa rauhallisesti.
– ”Rutiini on selviytymisen keino. Ja se, oppiiko rutiinista rehellisin
nahoin pois, on ihmiskohtaista.”
(Syksyllä 2013
Heinonen kyllästyi pattitilanteeseen ja päätti aloittaa ilmaisutaidon kurssin
Legioonateatterissa siirtymällä tammikuussa avovankilaan. Tuomio on nyt
loppusuoralla. Kahdentoista ja puolen vuoden aikana Heinonen oli soittanut
seitsemän puhelua ja poistunut talosta vain muutaman pakollisen kerran. Moni
asia oli yli kymmenen vuoden aikana muuttunut.)
(2) ”Washingtonin konsensus, vapaakauppa, uusliberalismi,
jotka kaikki tarkoittavat samaa asiaa ja joita suuryhtiöiden toimesta lobataan
Washingtonin, Brysselin, WTO:n, IMF:n ja Maailmanpankin sekä YK:n käytävillä,
pitää sisällään niin mahtavat voimat ja valmiudet, että olisi naurettavaa
kuvitella, etteikö suora aseellinen väkivalta ole lopulta se keino, jolla
vastahankaiset pakotetaan nielemään kapitalismin karvas kalkki.”
Aamukävelyn
tarkoituksena on kirkastaa ajatuksia.
Toivottavasti
aurinko hoitaa tehtävän paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti