lauantai 25. lokakuuta 2014

298. Synkistelystä 141025

Syksyllä maapallon pohjoinen puolisko on matkalla kohti pimeyttä, joka päättyy kaamokseen. Valo katoaa. Synkkyys laskeutuu. Napapiirin sisäpuolella synkistely tiivistyy.
Näin tapahtuu, vaikka sydäntalven syntyminen on jokavuotinen luonnonilmiö eikä sillä pitäisi olla mitään järkeenkäypää syytä poliittisen keskustelun synkistymiseen.
Mutta kun on. Ainakin siltä näyttää, kun seuraa napapiirin tuntumasta idän ja lännen välisen keskustelun nopeaa synkistymistä.
Kylmä sota ei päättynytkään rauhaan. Sodan retoriikka on herännyt henkiin. Nyt väläytellään jo Itämerenkin nukettamisesta eli atomiaseiden tuloa kotikulmillemme.
Niitähän on tosiasiassa kaiken aikaa Napapiirin sisäpuolella, kun katsotaan kartalta, missä pohjoisen napapiirin raja kulkee ja muistetaan, kuinka monta valtiota ja merta se lävistää. Me emme vain näe niitä, koska ne liikkuvat salaisia reittejä pitkin merten syvyyksissä ja ilmojen korkeuksissa taikka piileskelevät sotilastukikohtien kätköissä.
Toistaiseksi idän ja lännen välinen synkistely on pysynyt retoriikan karsinassa. Sanat ovat kyllä koventuneet. Nyrkit ovat pusertuneet yhä vahvemmin taskuissa. Rystyset hohtavat valkoisina.

(A) Lännen suunnasta katsottuna:
 Kun pitää valita kahdesta pahasta, Venäjä valitsee molemmat. On vain yksi suunta jäljellä: syöksykierre.” (Nikolai Petrov Aleksanteri-konferenssissa Helsingissä)
”Luottamuksen palauttaminen ei ole mahdollista. Paluuta vanhaan ei ole. Välien rikkoutuminen lännen kanssa on peruuttamaton.” (Arkadi Moshes UPI:n Venäjä-tutkmusohjelman johtaja em. konferenssissa)
”Venäjän johtajien on mentävä yhä pidemmälle ja pidemmälle, kunnes tulee romahdus. Venäjän johtajien toiminta näyttää yhä itsetuhoisemmalta. Maailmanpolitiikassa Venäjän tavoite on pystyttää Neuvostoliitto uudelleen: ei sen taloudellista ja ideologista järjestelmää, vaan pikemminkin tunne valtion mahdista. Venäjän globaali tavoite on lyödä Yhdysvallat kaikin mahdollisin keinoin.” (Vladimir Gelmanin haastattelu Ulkopolitiikka 2/214/Joonas Pörsti)
”Keväällä 2014 Krimin liittämisen jälkeen Putinia kannatti yli 80 prosenttia venäläisistä. Putinia voi kernaasti verrata Hitleriin, joka myös nautti valtavaa kansansuosiota.” (Timo Vihavainen kirjassaan ”Venäjä: Uhka vain mahdollisuus?”)
Putin rakentaa lännestä johdonmukaista viholliskuvaa, ja hän rakentaa sitä kotiyleisölleen.” (Heikki Aittokosken päätelmä nro 2 Vladimir Putinin puheesta Vadlai Klubilla, Helsingin Sanomat 25.10.2014)
”Jos Venäjä olisi mielisairaus, se olisi vainoharhaisuus. Venäjä on kyyläysvaltio: kaikki valvovat toisiaan ja kaikki kyyläävät toisiaan ja valtio kyylää kaikkia. Kaikki mahdollinen, mitä ei ole erikseen sallittu, on kiellettyä. Kaikkeen, mikä ei ole erikseen vapaata, tarvitsee luvan. Tällainen hirvittävä vainoharhaisuus tukkii kaiken ja estää vapaata tiedon ja asioiden sekä hyödykkeiden kulkua ja tukahduttaa sekä ajattelun että talouden.” (Nimimerkki Takkirauta: ”Muutama havainto Venäjän ongelmista”, Kohta 4: Paranoia, 14.10.2014)

(B) Idän suunnasta katsottuna:
Yhdysvallat käyttäytyy maailmassa kuin moukkamainen uusrikas. Yhdysvallat, luullessaan itseään kylmän sodan voittajaksi, on syössyt maailmanjärjestyksen raiteiltaan. Yhdysvallat ruokkii hölmöyksissään uusfasisteja ja ääri-islamisteja. Konfliktien ratkaisemisen sijaan tämä johtaa niiden kärjistymiseen, suvereenien ja vakaiden valtioiden sijasta näemme kaaoksen aina vain leviävän, demokratian sijasta näemme tukea hyvin kyseenalaisille tahoille uusfasisteista islamilaisiin radikaaleihin. (Heikki Aittokosken referaatti Vladimir Putinin puheesta Vadlai Klubilla: ”Tällaiseen maailmaan Putin uskoo”, HS 25.10.2015)
(Puheen kirjallinen versio julkaistiin Kremlin verkkosivuilla)

Synkistelylle on tietysti omat syynsä. Kummallakin puolella. Vakavin niistä on molemminpuolinen luottamuksen romahtaminen. Sitä oli kylmän sodan kuumimmillakin hetkillä aina sen verran, että kolmannelta maailmansodalta vältyttiin.
Nyt tilanne näyttää yllättäen paljon epävarmemmalta. Sormet harovat tyhjää ilmaa eivätkä varpaat ulotu pohjaan saakka.
Silloin nousevat epäluulon mustat perhoset ilmaan.
Tästä saatiin jo vahvaa näyttöä Tukholman saaristossa.
Pekka Visuri oli oikeassa A-Talkissa: ”Kun ei ole varmaa tietoa, ei pitäisi ryhtyä spekuloimaan.”
Se saattaa nimittäin johtaa synkistelyn syvenemiseen.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti