644. Unikuvia 2. Taulumäki 180611

… En muista, missä me istuttiin, mutta joulukirkkoon oltiin joka tapauksessa tultu koko perhe reellä Palokan suunnasta ja hevoset oli parkkeerattu pappilan viereen aika kauaksi Taulumäen kirkon pääovesta ja vasta vuosia myöhemmin sain kuulla, että vanha, puinen kirkko oli palanut poroksi tammikuussa 1918, jolloin punainen lyhty jo paloi työväentalon tornissa Hesassa ja julma sisällissota oli juuri alkanut, kun sillä hetkellä katseeni osui alttaritaulussa vetten päällä kävelevään Kristukseen ja sen alapuolella olevaan pienempään tauluun, jossa hän istui lampaiden kanssa, mutta en oikeastaan tajunnut, että olimme saapuneet enkelten kirkkoon (kirkosta löytyy kaikkiaan 24 enkelihahmoa), vaikka sillä tuli olemaan hämmentävä vaikutus myöhempään elämäni kulkuun, sillä lapsen mieli askarteli tuolloin aivan muissa maailmoissa eivätkä evakkoretken muistot olleet jättäneet siihen kovin pahoja arpia, joskin myöhemmin minulle kerrottiin, kuinka äitini oli käynyt etsimässä loppukesästä 1944 sukulaisiamme samaisen kirkon penkeiltä ja lattioilta, kun nämä olivat joutuneet lähtemään jo toistamiseen Karjalasta suinpäin karkuun maahan tunkeutunutta vihollista ja ymmärsin, että meidän kotimme Puistokadulla oli muodostunut pienimuotoiseksi turvapaikaksi, onneksi, koska lentokoneesta pudotettu pommi oli rysäyttänyt alas lähinaapurin kolmikerroksisen talon nurkan niin että kylpyammeet vain roikkuivat näkyvillä; mutta miksi taidemaalari Paavo Leinonen oli maalannut kirkkosalin seinille Vanhan testamentin Malakiaan, Jeremian, Eliaksen ja Samuelin kuvat oikealle ja Johannes Kastajan, Danielin, Jesajan ja Mooseksen kuvat vasemmalle; mitä he täällä tekevät? mikä heidän viestinsä on? – Enhän minä silloin sitä tietenkään osannut ajatella, mutta myöhemminkin se jäi askarruttamaan mieltäni, koska ymmärsin jollakin tavalla paremmin enkelten kuvien merkityksen alttarin ympärillä, vaikka niidenkin sanoma jäi leijumaan kuin harmahtava pilvi alitajuntani aarreaitan taivaalla; oliko Taulumäellä jokin rooli siinä näytelmässä, jossa olen ollut mukana ja joka tuntuu aina vain jatkuvan ja jatkuvan …