”On se ahdas paikka. Ei henki kulje eikä järki
juokse. Silti elämän on jatkuttava. Ja se jatkuu – niillä ehdoilla, jotka
tilanne on synnyttänyt.”
Viljo Vähänen oli jysähtänyt pohtimaan, mitä
tapahtuu ensi sunnuntaina Finlandia-talossa, kun Euroopan Euroopan turvallisuus- ja
yhteistyöjärjestö (ETYJ) pitää
siellä 40-vuotisjuhlakokouksensa.
”Ilkka Kanerva on joutunut vasaran ja alasimen
väliin. Se on selvä. Ja samassa raossa hänen kanssaan on myös Timo Soini.
Samaan ahdistavaan paikkaan mahtuvat sekä Juha Sipilä että Sauli Niinistö.
Miten tässä nyt pääsi käymään niin, että koko ulkopoliittinen johto jäi yhtä
aikaa paholaisen ja syvän, sinisen meren väliin between
the devil and the deep blue sea?”
- Mutta eihän niitä ehtoja olisi ollut pakko
hyväksyä”, protestoin. – Viisas jättää aina neuvotteluvaraa. Eikö sitä siis ole
enää olemassa? Onhan tässä vielä pari yötä. Pitäisikö kysyä neuvoa Väyryseltä?
Olimme huomanneet Viljon kanssa aamun mediasta,
että moitteita sateli vähän joka suunnasta.
Entinen ulkoministeri ja entinen eduskunnan
puhemies kiirehtivät hämmästelemään ja nykyinen presidenttikin huomautti, että Etyjin omissa säännöissä sanotaan, että ellei kaikkia kokouksen
jäseniä ole kutsuttu, niin kokousta ei voida järjestää ja että ”kutsu varmasti
tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että pääsee ihan perille asti estämättä”.
Kaksi eri seuroihin
kuuluvaa tiedemiestäkin ehti jo kysymään, että ”onko kokouksen järjestämisessä enää
mitään järkeä” (Patomäki), ja epäilemään, että koko jupakan syntipukki on ”jonkinlainen virkamiesmuussi, jossa konsultoitiin ns.
asiantuntijoita ja EU:n virkailijoita” (Luukkanen).
”Sitä
minäkin ihmettelen”, Viljo jatkoi, kun olimme todenneet, ettei kumpaisellakaan
meitä ollut aikaa ja mielenkiitoa tunkeutua syvemmälle somemaailmaan, jossa keskustelu näytti käyvän tavanomaisen
kiivaana.
”Pitäisiköhän
käydä pitkästä aikaa Pataässän aamukaraokessa kuuntelemassa kansaa! Guinnessien
kuohuissa voisi nähdä ja kuulla totuuksia tästäkin asiasta.”
Emme
kuitenkaan päättäneet kokeilla Viljon ideaa viikonvaihteessa, vaan yritimme
miettiä, mistä ETYJ-sotkussa nyt on kysymys. Miksi Suomen ulkopoliittinen johto
jäi puun ja kuoron väliin. Sinnehän eivät virvoittavat tuulet pääse
tunkeutumaan ja traagisena vaihtoehtona on koko puun katkaiseminen.
- Onko
tästä olemassa kunniallista ulospääsyä?
Viljo
ei tiennyt vastausta tai se ei ollut kypsynyt hänen mielessään.
”Suurista
asioistahan tässä on kysymys. ETYJ on jotenkin epätodellinen. Sen arvon
korostaminen ei ole ollut kovin uskottavaa. Todellinen valta on kätkeytynyt
monen verhon taakse. Geopolitiikka. Globaalitalous. Asevarustelu.
Suurvaltasuhteet ylipäätään jättävät ETYJ:n juhlakokouksen oman arvoonsa ja
asemaansa. Se on kuin hiiren vikinää elefantin korvassa. Hieman kiusallista
mutta ei fataalia. Ei mekään sen varaan voida mitään rakentaa.”
”Sen
sijaan hitusen verran itsenäisyyttä ja itsekkyyttä olisi kyllä ollut varaa
tässä tapauksessa osoittaa. Se olisi sopinut paremmin Suomen historialliseen
rooliin kansainvälisissä suhteissa, vaikka me hyvin ymmärrämme, ettei meillä
ole voimia toimia sillanrakentajina idän ja lännen välillä. Eihän meillä
sellaista asemaa ole koskaan ollutkaan. Olemme vain osoittaneet silloin
tällöin, että myös puun ja kuoren välissä voidaan elää, kunhan ei lähdetä
pullistelemaan eikä seikkailemaan.”
”Tässä
tapauksessa meidän olisi kannattanut ottaa se riski, että olisimme ilmoittaneet
Euroopan Unionin johdolle, että asetumme jäsenmaiden enemmistön kannalle ja
toivotamme kaikkien ETYJ-maiden delegaatiot tervetulleiksi Helsinkiin poistamalla
kaikki siihen vaikuttavat diplomaattiset esteet. Tätä eivät vastuuvuorossa
olevat ulkopolitiikan johtajat ymmärtäneet, vaan juoksivat toinen toisensa
selän taakse piiloon. Siitä jää häpeällinen tahra ulkopolitiikkamme historiaan.”
- Pelkäsimmekö siis
joutuvamme suurvaltapolitiikan pelinappulaksi, jos olisimme osoittaneet edes
hieman riippumattomuuttamme EU:n ja Yhdysvaltojen sanelemasta pakotepolitiikasta
Venäjää vastaan?
”Se saattoi olla virkamiesmuussin ajatuksissa
jonkinlaisena heijastumana kylmän sodan vuosilta. Nyt olisi kuitenkin ollut
hyvä hetki kokeilla ulkopolitiikkamme liikkumarajoja. ETYJn juhlakokous olisi
sopinut erinomaisesti siihen tarkoitukseen. Emme olisi särkeneet ikkunoita
emmekä katkaisseet köysiä, vaan itse asiassa jatkaneet hyvässä hengessä sitä
prosessia, joka käynnistyi Helsingissä jo 1960-luvun loppuvuosina. Mitä
häpeämistä siinä olisi ollut?”
Meille ei jäänyt
Viljon kanssa muuta mahdollisuutta, kuin seurata median välityksellä, mitä
Finlandia-talolla tapahtuu viikonvaihteessa.
Aamun uutisvirrasta
jäi kuitenkin mieliimme kurja epäilys, että ETYJ:n juhlakokouksesta voi vielä
muodostua todellinen farssi Finlandia-talolla.
Tässä sen
perusteet: ”Vaikka eduskunta järjestää juhlakokousta, ei se voi perua sitä,
vaan jonkun pitää vasta kokouksen alkaessa esittää kokouksen peruuttamista.
Siksi kokouksen siirtämistä ei ole näköpiirissä. Kokouksen osallistujaluettelo
on julkinen vasta kun kokous alkaa. Venäläisiä eikä muidenkaan maiden edustajia
ole kutsuttu henkilökohtaisesti, vaan kutsu on mennyt kansallisille
delegaatioille, jotka päättävät, ketkä lähetetään kokoukseen.”
Caveat consules
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti