”Lentävätköhän
venäläismiljardöörin dollarit Kankkulan kaivoon?”
Viljo Vähäsen kysymys
oli oikeastaan vain retorinen eikä siihen olisi tarvinnut takertua ellei
uutisissa olisi illansuussa kerrottu, että NASAn Kepler-teleskooppi oli
löytänyt planeetan, joka on kuin ”maapallon isompi ja vanhempi serkku”.
”Nyt ollaan
ihmiskunnan iankaikkisen unelman täyttymyksen kynnyksellä, kun avaruudesta on
vihdoinkin löytynyt uusi maapallo, jonka pinnalla saattaa tallustella ihan
tavallisia ihmisiä”.
Tietysti Viljo vain
vinoili, kun olimme aikoneet käsitellä uutista, jonka mukaan Juri Millner
päätti lahjoittaa satamiljoonaa dollaria tutkimushankkeelle, jonka
tarkoituksena on älyllisen elämän etsiminen avaruudesta. ”Turha toivo” oli
Viljon kommentti siinä vaiheessa. ”Ei sieltä mitään löydy. Pelkkää ajan ja
rahan tuhlausta.”
- Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto on
kyllä melkoinen dollariahmatti, mutta ei
sitä ehkä kuitenkaan sopisi Kankkulan kaivoksi nimittää. Onhan sillä ihan mielekäs
tieteellinen tavoite. Jos elämää löytyisi maapallon ulkopuolelta, se merkitsisi
suurta mullistusta tiedemaailmassa täysin riippumatta siitä missä muodossa tuo
elämä ilmenisi. Siitä syntyisi tietysti myös järisyttäviä oppiriitoja ja
maailman miljardöörit saisivat loputtomasti uusia aiheita keskinäiseen nokitteluunsa.
”Juuri sitä tarkoitin
Kankkulan kaivolla. Tippavaaran isäntä ja Neulasen Manta heräisivät varmaankin
monta kertaa eloon ennen kuin hommaan saataisiin mitään järkeä ja järjestystä.
Rahaa siinä vain palaisi.”
- Se on totta, jos
joku olettaisi, että Kepler-452b-planeetalta
löytyy
meikäläisten kaltaisia olioita ja asia pitäisi jotenkin todistaakin.
Planeettahan on 1 400 valovuoden päässä Maasta,
joten näytteiden hakemiseen menisi hieman enemmän aikaan kuin iltakävelyille
Kuun tai Marssin pinnalla. Teoreettiseen fysiikkaan ja filosofiaan
NASAn uudet löydöt saattavat kyllä tuoda jotakin uutta.
Näin saatoimme itse
asiassa ohittaa Viljon kanssa aika kepeästi miljardöörien rahapelit. Ne
liikkuvat omissa sfääreissään. Mutta jäljelle jäi paljon isompi kysymys: mitä
on toivo? ja mitä on turha toivo? Onko elämässä ylipäätänsä mitään järkeä ilman
toivoa?
”Minussa Stephen
Hawking on aina herättänyt toivonkipinän”, Viljo aloitti.
”Siksi myöskin Juri
Millnerin miljoonissa palaa toivon liekki. Vaikka en tiedä mitään Breakthrough Listen –ohjelmasta on häkellyttävää, että
Neuvostoliiton romahduksesta miljardööriksi ponkaissut venäläismoguli ja
maailmankuulu brittiläinen kosmologi, jonka fyysinen elämä on haihtumassa
olemattomiin, ovat löytäneet tällä tavalla toisensa. Siinä on jotakin
satumaista. Jännittävää. Mystistä. Eikä se ei voi olla pelkkä sattuma. Tuntuu
kuin joku olisi pistänyt heidät törmäämään toisiinsa hiukkaskiihdyttimessä
juuri ennen kuin Kepler-teleskooppi löysi uuden maapallon. Ja nyt
odotetaan vain löytyykö törmäyksestä jokin uusi rakennuspalikka siihen
palapeliin, jonka avulla yritämme ymmärtää mitä me olemme, mistä me olemme tulleet
ja mihin me olemme menossa …
Tauko.
”… Ajatukseni
tuntuvat katoavan luovan hämärän sokkeloihin, kun yritän ymmärtää, mitä Stephen
Hawking tarkoittaa sanomalla, että planeetat
kiertävät haamubraanista heijastuvaa painovoimaa … miksi minun pitäisi
ymmärtää se … eikö riitä, että toivoisin joskus ymmärtäväni … tai miksi minua
miellyttää erityisesti Hawkingin reunattomuusmalli, jonka mukaan
maailmankaikkeus on vain yksinkertaisesti olemassa eikä se vaadi sen vuoksi
mitään erityistä syntyhetkeä tai luomisprosessia?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti