381. Keskustan imussa 150713

”Politiikan tutkijat ovat jo vuosia sitten havainneet, että fysiikasta tuttu painovoiman laki toimii myös ihmisyhteisöissä. Erilaiset keskukset vetävät puoleensa ja pitävät yhteisöjä koossa, mutta keskipakoisvoima kiskoo niitä hajalle. Nämä voimat ovat jatkuvassa taistelussa keskenään. Yhteiskunta elää ja hengittää niiden varassa.

Keskustassa on yleensä tungosta. Laidoilta putoavat pois ne, jotka eivät pysy vauhdissa mukana.

Tämän yhteiskunnallisen dynamiikan mukaisesti valtiot, kirkot, puolueet, työpaikat, perheet  - kaikki ihmisyhteisöt – elävät ja kuolevat, syntyvät uudelleen ja katoavat jälleen.

Samalla tavalla kuin ihminen etsii elämässään tasapainoa, yhteiskuntakin pyrkii löytämään tasapainon hajoamisen ja koossapysymisen välillä.

Historia osoittaa, ettei se ole aina onnistunut, vaan räjähdyksiä on tapahtunut aika ajoin.

Tout empire périra. Kaikki imperiumit tuhoutuvat.

Tästä huolimatta sisään- ja uloshengityksen tekniikka on pysynyt yhteiskunnallisen dynamiikan perussääntönä, elinehtona.”

Viljo Vähänen oli päässyt jällen mieliaiheeseensa kuunneltuaan aamu-uutisista, kuinka Kreikan vihoviimeinen takaraja haihtui jälleen taivaan tuuliin aamuyöstä ja epävarmuuden aikarajaa siirrettiin jälleen muutamalla vuorokaudella eteenpäin.

”Eihän siinä mikään imperium vielä tuhoutunut, mutta kyllä Euroopan linnakkeeseen jonkinlainen murtuma tuli, ja tärinä saattaa tuntua vielä pitkään sen rakenteissa, erityisesti puolueyhteisöjen sisällä.”

- Se on totta. Kyllä meidän SSS-rintamaltakin alkoi kuulua pahaenteistä natinaa.

Emme jatkaneet kuitenkaan Viljon kanssa Kreikan emmekä EU:n kohtalon murehtimista, koska siihen on alkanut jotenkin turtua, vaan siirryimme pohtimaan, kuinka pitkälle meillä  Juha Sipilän johdolla alkanut ryntäys keskustaan kestää.

”Siinä joutuu painovoimalaki kovalle koetukselle, koska se särkee railakkaasti perinteisen blokkijaon rajat.”

(Ks. ”Perusduunarit, vihervasemmisto ja porvarit: Suomalaisen äänestäjäkunnan jakautuminen ideologisiin blokkeihin vuoden 2011 eduskuntavaaleissa”. Politiikka 57:2, s. 94-114, 2015)

- Aivan. Keskustan imussa on joitakin arvoituksellisia piirteitä. Siinä ovat imu- ja työntövoimat sekaisin. Sekä puolueen keskellä, että laidoilla äimistellään, että mistä tässä nyt on kysymys. Koko puoluekenttäkin on varpaisillaan. Uusi ja vanha kulttuuri käyvät painia keskenään. Siis todellakin vanhatestamentillista painia, jossa Jaakob paini koko yön ajan tuntemattoman miehen kanssa voittaen tämän aamun koittaessa. Ja kuten Raamatussa, tässäkin painissa voittaja saa uuden nimen, joka tarkoittaa kamppailua ja hallitsemista.

“Kyllä Juha Sipillä on vielä suuri arvoitus. Hän hallitsee ja ei hallitse. Hän johtaa eikä johda. Hän veti persut vastuuseen täysin tietoisena siitä, että seurauksena olisi hallituksen piirissä kahden rintaman taistelu, sisäinen ja ulkoinen. Hän kokosi ministerityhmänsä oman mielensä mukaisesti, täysin tietoisena siitä, että senkin seurauksena olisi kahden rintaman taistelu. Ja tietysti kamppailu yhtynyttä vasemmisto-oppositiota vastaan tulisi jatkumaan rajuna. Siis pelkkää taistelua alusta loppuun. Mitä järkeä siinä on? Taakka voi osoittautua liian raskaaksi.”

- Mielestäni se oli rohkea ja viisas teko. Ilman sitä Keskustan lento olisi ollut kuin kukonpojalla, jonka pää on juuri katkaistu. Oli selvää, että imuun oli saatava mukaan uusia voimia. Vanhan Maalaisliitto-Keskustan eväät oli syöty. Erityisen onnistuneeksi manööveriksi saattaa osoittautua liikenneministerin kaappaaminen Kokoomuksen suusta. Sisustusyhtiö Vallila Interiorin pääomistajan henkilöhaastattelu (ks. yle.fi) paljastaa erinomaisesti, kuinka taitavasti pääministeri hallitsi kokonaistilanteen, kun uusi ministeri sai lisäksi tuekseen eduskuntaryhmän puheenjohtajankin.  On odotettavissa, että liikenneministerillä on jatkossakin pääministerin ja puoluejohtajan täysi tuki eikä häntä jätetä samalla tavalla yksi, kuin Eeva-Kuuskoski-Vikatmaalle tapahtui 1980-luvulla.

”Mutta silloinhan ei tapahtunutkaan samanlaista puoluekentän rakenteellista mullistusta kuin viime vaaleissa ja niitä seuranneissa hallitusneuvotteluissa.”

Tästä keskustelumme Viljo Vähäsen kanssa olisi helposti luiskahtanut menneiden muisteluksi, mutta vältimme sen, kun kesäterassi alkoi (viileydestään huolimatta) kutsua.

Päätimme kuitenkin palata joskus myöhemmin Keskustan imuun, kunhan riittävästi vertailuaineistoa on syntynyt Suomen Keskustan kunniapuheenjohtajan ja nykyisen puheenjohtajan johtamistyyleistä.

Liikennepolitiikka ja EU muodostanevat kyllä tässä suhteessa sopivia ja toivottavasti värikkäitäkin taisteluareenoita.

Jaakobin paini ei tuonut helpotusta ihmiskunnan elämään.