383. Aloitetörmäys 150721

”Kun demokratia törmää demokratiaan, syntyy tasavalta (DDR). Hyvä tulos. Teoriassa.

Kun kansa törmää kansaan, syntyy sota.  Huono tulos. Käytännössä.

Molemmissa tapauksissa piilee totuuden siemen, mutta se ei siedä päivänvaloa, vaan se syntyy, elää ja kuolee pimeässä.

Kun ihminen tavoittelee viisautta rakastajan intohimolla, siitä tulee sielun puhdistaja, joka ohjaa ihmistä yönkaltaisesta pimeydestä valoon.”

Viljo Vähänen oli jälleen arvoituksellinen enkä tiennyt, mihin hän pyrki.

Siinä oli ripaus poliittista ironiaa ja häivähdys filosofiaa, mutta en heti ymmärtänyt, millä tavalla se liittyi aamukeskustelumme aiheeseen, joka syntyi Hesarin toimittajan Pekka Mykkäsen kysymyksestä (19.7.2015) Tuliko Suomesta ikuisen väittelyn vanki?

Erityisesti hänen koukkauksensa Platonin pitoihin hämäsi, kun tarkoitus oli pohtia, mitä tapahtuu, kun kansalaisaloite sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta ylitti viime lauantaina 50 000 allekirjoituksen rajan. Missähän totuuden siemen ja viisaus tällä kertaa oikein piileksivät?

Viljo aloitti selityksensä.

”P. Mykkäsen ajatus ikuisesta väittelystä ja siitä, että olisimme jäämässä  sellaisen vangiksi, on kaikessa hauskassa viattomuudessaan ihan tärkeä. Sen jäljet johtavat demokratian ytimeen ja Sokrateen puolustuspuheeseen.

Kun eduskunta päätti 4.11.2011 lisätä perustuslakimme 53 §:ään kolmannen momentin, jossa säädetään, että viidelläkymmenellätuhannella äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi, avattiin jälleen yksi Pandoran lippaan salaperäisistä lokeroista. Aristoteleshan totesi jo aikoinaan, että jokaisella järjestelmällä on sekä hyvä että paha muunnelmansa, eikä hän, kuten ei hänen oppi-isänsäkään, suositellut demokratiaa. Tässä tapauksessa nämä molemmat muunnelmat pompahtivat esiin lippaan uumenista …”

Tauko.

”… nyt nähdään, mitä tapahtuu, kun kaksi tasavahvaa D:tä iskevät yhteen. Toinen, vanhempi. voi ylvästellä 166 851:lla allekirjoituksella ja toinen, nuorempi, on vasta juuri ja juuri ylittänyt perustuslaissa säädetyn riman, mutta kumpaisellakin on demokratian kiiltävä kilpi suojanaan. Sen taakse on pääsevät hämärämiehet ja –naiset turvaan hyvin teroitettuine astaloineen …”

- Ajatteletko siis, että juuri tässä on se totuuden siemen, josta puhuit ja että viimeinen taistelu käydään Mediggon-vuorella, nykyisen Israelin alueella?

”Myönnän, että tasa-arvoiseen avioliittolakiin sisältyy poliittisia ja uskonnollisia latauksia, jotka ovat monin verroin räjähdysherkempiä kuin esimerkiksi turkistarhaukseen liittynyt kansalaisaloite, joka tyrmättiin eduskunnassa, mutta en usko, että tästä syntyisi mitään varsinaisiin uskonsotiin verrattavaa tragediaa. Sen sijaan se asettaa kyllä uskon demokraattisen järjestelmän järkevyyteen kovalle koetukselle. ”

”Rattijuoppojen rangaistusten koventaminen tai pakkoruotsin poistaminen ovat bagatelleja avioliittolain rinnalla eikä niille varmaankaan kukaan ryhdy puuhaamaan vasta-aloitteita, mutta tasa-arvoinen avioliiton vastustaminen kouraisee syvemmältä modernin yhteiskunnan tuntohermoja. Kyllä se voi repiä syviäkin haavoja, kun se nyt etenee keskeisimmälle poliittiselle foorumille saakka.”

- Mutta eikö totuutta kannata aina etsiä? Mitä vahinkoa siitä voisi olla?

- Totuus ei välttämättä särje sydämiä. Siitähän kertovat jo legendat Platonin (opettajan) ja Aristoteleen (oppilaan) ystävyydestä, vaikka he saattoivat olla jyrkästi erimieltä tärkeinä pitämistään kysymyksistä. Puhe on demokratian työväline. Sillä pääsee lähemmäs totuutta kuin terävimmälläkään miekalla.