Ateenan aamu valkeni
kyynelkaasussa. Mellakkapoliisit olivat ottaneet yön aikana näyttävästi kiinni
naamioituneita mielenosoittajia. Aamutelevisioiden ruudut täytyivät poliisiotteilla.
Kamerat olivat käyneet myös parlamentin sisällä. Sopimuspapereiden riekaleet
lentelivät.
Meillä YLEn oma asiantuntija
toppuuttelee. Kyllä tämä tästä. Nyt on selvä ohjelma. Tarvitaan aikaa. Kärsivällisyyttä.
Ihmiset maksavat verojansa. Tekevät ahkerasti töitä. Ei hätää. Maaseudulla
eletään omavaraistaloudessa.
Eduskunnan suuri
valiokunta sanoo sanansa päivällä.
Perussuomalaiset ovat
yhä lähempänä temppelin harjaa. Jokohan päätä alkaa huimata?
Kuka tästä sotkusta
nyt ottaa selvän? Kaikki on levällään
kuin Jokisen eväät.
(1940-luvun
lopulla eräällä konepajalla muuten säntillinen Jokinen asetti eväslaukkunsa
vahingossa prässiin, jonka toinen työntekijä käynnisti pilaillakseen. Jokisen
eväslaukusta sisältöineen tuli puolen millimetrin paksuinen erittäin leveä
levy, jossa eväät vaikuttivat olevan ikään kuin levällään, hujan hajan,
sekaisin.)
”Kaivoin arkistostani
esille Sara Sauren raportin Ateenasta viime tammikuulta”, Viljo Vähänen aloitti
oman kommenttinsa. ”Kreikka oli silloin saamassa nykyhistoriansa nuorimman
pääministerin, vasemmistoliiton johtajan Alexsis Tsiprasin. SS:n mukaan Tsiprasin lupaukset yhteiskunnan jälleenrakentamisesta
eivät ole kreikkalaisille sanahelinää. Ateenan tunnetussa siirtolaislähiössä,
Kipselissä asuvasta nelikymppisestä perheenisästä ei heti arvaisi, että mies on
Kreikan seuraava pääministeri.”
”Silloin vastustajat
pitivät kansankuuntelijana ja demokraattisen dialogin kannattajana
tunnettua Tsiprasia Harry Potterina, yliluonnollisten taikatemppujen isänä.”
”Nyt – vain puolessa
vuodessa – tuo kreikkalaisen demokratian polku on kuljettu loppuun. Kansa on
äänestänyt. Parlamentti on päättänyt. Ja edessä on vain kyyneliä … kyyneliä.”
- Aivan oikein, sain
sanotuksi, kun Viljo veti hetkeksi henkeä. – Onhan se melkoinen paradoksi, että
kaveri, joka hyppäsi pääministerin saappaisiin ilman aiempien hallitusten
rasitteita ja ilman valtion virkaa, joutuu nyt vetämään kivirekeä, joka on
lastattu täpötäyteen menneiden vuosien ja vuosikymmenten syntejä. Ja kuinka
kansa luottikaan vielä tammikuussa uuteen pääministeriinsä, joka vannoi, ettei
anna katteettomia lupauksia …
”Se luottamus on
ollut jo monta kertaa kovalla koetukselle. Ja nyt kyynelkaasujen keskeltä
kuuluu huuto – tämä murskaa työväestön!
Sen täytyy tuntua katkeralta.”
- Se
huutohan ei ole kohdistunut suoraan pääministeriin, vaan troikkaan, jolle tämän katsotaan antaneen periksi. Äänessä eivät
ole Tsiprasin omat kaverit ja kannattajat, vaan heidän ympärillään majaileva
epämääräinen äärivasemmistolainen ja äärioikeistolainen joukko, joka on
sekoittamassa kuviota entisestään. Sen porukan varjo lepää raskaasti myös
Arhinmäen, Tsiprasin hengenheimolaisen, yllä. Hänenkin uskottavuutensa on
alkanut sen vuoksi pahasti horjua.
”Yes. Ja asiaan
kuuluu tietysti myös se – kun Kreikassa ollaan – että uskontokin on vahvasti mukana
kuvassa. Sara Saurehan muistutti, ettei vasemmistolainen pääministeri päästänyt
arkkipiispaa tilaisuuteen, jossa hän vannoi virkavalansa. Se oli pahan luokan tyyli
virhe. Lisäksi hän ei ole vienyt vihille kahden lapsen äitiään ja antanut
toiselle pojalleen etunimen, joka muistuttaa vasemmiston suurta idolia Ernesto
Che Guevaraa. Siinähän on jo vaikka kuinka paljon aineksia Harry Potterin
tapaiselle taikauskolle … eikä amerikkalaistyylinen rento pukeutuminen, joka
oli levinnyt kuin kulovalkea myös Suomen Yleisradioon, ole ainakaan lisännyt
Siprasin luotettavuutta.”
- Aamu-uutisten punahohtoiset
lieskat ja poliisien varjot ovat pahaenteisiä symboleja ajatellen tulevia päiviä
ja viikkoja Ateenassa. Työväestön murskaamisellakin on oma, synkkä kaikunsa.
Kreikan sotilasjuntan aika (1967-1974) on vielä monella tuoreessa muistissa. Demokleen miekka heiluu edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti