perjantai 3. maaliskuuta 2017

519. Viljon profiileja 1 Ranska 170304

Ranskalla on Napoleon-kompleksi. Taipumus aggressiiviseen sosiaaliseen käyttäytymiseen. Pienen miehen suuri unelma.
Se on sekoitus Ludvig XIV:n yltiöpäisen hurmaavaa, kohtuuttoman kallista hovia, suurta vallankumousta, kansanvallan ihanuutta, Vapautta. Veljeyttä. Tasa-arvoa ja Väkivaltaa. Giljotiinia.
”Robespierre (lahjomattoman periaatteen mies) uskoi, että ehdoton hyvä on todellisuudessa olemassa ja että olosuhteet, joissa hyvä ilmenee ja paha eliminoituu, voidaan toteuttaa inhimillisin keinoin. Se oli hänen erehdyksensä, sillä ehdoton hyvä ihmisten maailmassa on lopultakin olemassa vain käsitteenä ja toiveena” (Oiva Ketonen: ”Robespierre – periaatteen mies” 1995)
Ranska on historiallinen tosiasia.
”Nykyisen Ranskan valtion katsotaan syntyneen vuonna 843, kun Kaarle Suuren pojanpojat jakoivat Frankkien valtakunnan keskenään Verdunin sopimuksella. Näin syntyi kolme valtakuntaa, joista läntisin, Länsi-Frankia, kattoi suurin piirtein nykyisen Manner-Ranskan alueen. Länsi-Frankiassa valtaan nousi vuonna 987 Hugo Capet. Hänen jälkeläisiään ovat kaikki Ranskan kuninkaat eli kapetingit, myös suvun sivuhaaroihin kuuluneet Valois’t ja Bourbonit(Wikipedia).
Ranska on historiansa vanki.
Siksi sen profiili liikkuu, vaihtaa väriä, värisee kuin haavan lehti.
Ei siitä tahdo saada otetta tänäkään päivänä, jolloin kaikki tapahtuu avoimesti, kaiken kansan silmien edessä. Samalla tavalla kuin veriset  gladiaattoritaistelut Rooman Colosseumilla.
Ranska haluaa olla demokratian näyttämö, jolle kaikki maailman ihmiset mahtuvat yhtä aikaa. Ranskan ovet ovat auki maailmalle.
Mutta varjoissa, näyttämön alla, siellä, missä isänmurhaa suunnitellaan, arkkityyppisten kuvien maailmassa, elää haamuja, joiden liikkeistä kukaan ei saa selvää, mutta jotka silti häiritsevät tämänkin päivän arkielämää.
Napoleon Bonaparten sotilaat kuolemassa Moskovan pakkasissa, Hitlerin natsit juhlimassa Pariisissa, Algerian sota … Séraphin Torrinin ja Ange Grassin ruumiit roikkumassa läpi yön hirressä Nizzan keskustassa Avenue Jean Médecinilla.
Tänä keväänä Ranskan viides tasavalta saa uuden presidentin.
Elämä jatkuu. Profiili värähtelee hermostuneesti.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti