Kun vappupalloon puhalletaan, se kasvaa
komeasti. Mutta jos ei älytä lopettaa puhallusta ajoissa, se räjähtää. Sen
jälkeen ei ole vappupalloa, vaan jäljellä on vain monenvärisiä riekaleita ellei
pallo ollut yksivärinen.
Pian toisen maailmansodan jälkeen
syntyi ajatus eurooppalaisesta vappupallosta. Oli tarkoitus tehdä siitä niin
vahva, että se kestäisi loputtomasti uusia ja uusia täyttöpuhalluksia eikä sitä
voisi ulkoisilla hyökkäyksilläkään hajottaa.
Se ei räjähtäisi koskaan riekaleiksi!
Tämän unelman kanssa on eletty jo
useamman sukupolven ajan.
Pallo on kasvanut. Kaunistunut.
Aluksi varovaisin nykäyksin, mutta
jatkossa kiihtyvällä vauhdilla.
Ja lopulta sokaistuttavalla nopeudella.
Hurmiossa.
Eilen kuultiin Brittien saarilta ensimmäinen,
todella vakava varotusääni eurooppalaisen vappupallon sisältä.
Voisiko se sittenkin räjähtää! Voisiko
unelma rojahtaa!
Tulee mieleen Meksikon pikajuna.
”Matkustajat, miehet naiset, kaikki
torkkuvat. Silloin vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy, missä lienee
pysähdyksen syy.”
Auttaako enää äkkijarrutus?
Sitä ei toistaiseksi tiedä kukaan.
Mutta ainahan voi toivoa, että tarina
saa onnellisen päätöksen:
Pikajuna Meksikon
matkaa jatkamassa on,
rosvot lojuu köytettyinä alla penkkien.
Tehty on taas jako uus.
Takaisin kun omaisuus
saatiin alkuasukkaiden sekä jenkkien.
Vaara ohi, rauha maas,
iloinen on vaunu taas.
Yksi vain on synkkänä - no kuka, arvatkaas:
Vanhapiika yhdy ei nyt riemuun joukon muun.
"Onni taas on mennyt ohi suun."
Eurooppalaisen
vappupallon hidas, hallittu tyhjeneminen näyttää kuitenkin kovin epätodennäköiseltä.
”Iloinen on vaunu
taas” tuskin toteutuu!
Brexitin jälkeen
vuoroaan odottelevat ainakin Katalonia ja Baskimaa, mutta liitosten natinaa
kuulee monelta muultakin suunnalta.
Ketjureaktio?
Säkkipillipiipareita löytyy
kyllä muualtakin kuin Skotlannista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti