Ruotsikin on ollut eurooppalainen
suurvalta.
”Vuoteen 1658 mennessä Ruotsi
hallitsi suuria osia Tanskasta, nykyistä Suomea, Inkerinmaata, Viroa, Latviaa ja Pohjois-Saksan tärkeitä kaupunkeja. Vuosien 1611–1721 välisestä ajasta Ruotsi oli
sodassa 72 vuotta. 1700-luvulla Ruotsi kuitenkin menetti
suurvalta-asemansa. Venäjästä tuli uusi pohjolan suurvalta, kun se kukisti Ruotsin
suuressa Pohjan sodassa yhdessä Tanskan ja Saksi-Puolan
kanssa. Ruotsi menetti suuren osan edellisellä vuosisadalla valtaamistaan
alueista. Vuonna 1808 alkaneessa Suomen sodassa Venäjä valtasi Ruotsilta Suomen, joka liitettiin Venäjään 17. syyskuuta
1809 Haminan rauhassa” (Wikipedia).
Historia on polttomerkki. Se säilyy
ihossa. Kipu. Kärsimys. Loisto. Ylpeys. Kaikki. Ja vaikka ne haalistuvat
vuosien, vuosisatojen kuluessa, jokainen sukupolvi tuntee ne sormenpäissään,
mielensä kammioissa, omassa profiilissaan.
Niin on käynyt myös Ruotsille.
Viikinkikulttuurin ajoista lähtien
Ruotsi on tuntenut olevansa askeleen edellä muita. Kadehdittu. Kiitetty. Aina
sen mukaan kuinka todelliset valtasuhteet ovat aikojen kuluessa vaihdelleet.
Vahvat naiset ja vahvat miehet ovat
muokanneet Ruotsin profiilia. Ehkä siitä johtuu, että Ruotsin sukupuolinen
identiteetti on jäänyt värähtelemään.
Margareeta oli ainoastaan nelivuotias, kun
hänen isänsä teloitettiin Stortorgetilla Tukholman verilöylyssä 8.
marraskuuta 1520. Omalla lempeänystävällisellä tavallaan hän vaikutti rauhoittavasti
Kustaa Vaasaan. Liittoa Margareetan kanssa on pidetty Kustaan elämän
onnellisimpana aikana.
Onnellisuuttahan Ruotsikin on aina
etsinyt.
Sotakuninkaat (Kustaa II Adolfista
alkaen) tavoittelivat sitä asein, mutta myöhemmin olemassaolon perustaksi
muodostui ajatus pysyä erossa suurten naapureiden aseidenkalisteluista. Sitä on
totuttu kutsumaan puolueettomuuspolitiikaksi.
Mutta eihän se ole Ruotsin
profiilia kirkastanut. Päinvastoin. Se on näivertänyt valtakunnan
luotettavuutta, kun kerta toisensa jälkeen on paljastunut ristiriitaisia
tosiasioita.
Ehkä suuret sudensilmät (Napoleon,
Hitler, Stalin, Trump) näkevät todellisessa Ruotsissa toiveikkaan prisman tai
timantin, jonka heijastukset jäävät muilta näkemättä.
Ymmärtämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti