Iberian niemimaan luulisi olevan mainio perusta mille
tahansa nykyaikaiselle valtiolle. Sillä olisi selkeät, luonnolliset rajat.
Atlantti. Välimeri. Pyreneiden vuoristo. Luonto olisi kansakunnan selkäranka.
Niemimaan historia osoittaa kuitenkin, ettei tällaista
ihannetilaa ole koskaan saavutettu. Päinvastoin. Hajaannus. Rajariidat.
Valtataistelut. Kaikki ne pahuudet, jotka ovat aina uhanneet maailman
valtioita, ovat repineet kauniin unelman pirstaleiksi.
Iberiaa ei ole olemassakaan. On vain
kulttuuriantropologinen tieto siitä, että joskus, kauan sitten, ibereiksi kutsutut ihmiset asuivat
niemimaalla.
Mistä he tulivat ja kuinka he sekoittuivat vuosituhansien
aikana rajojen takaa tulleisiin ihmisiin, on vain arvausten ja olettamusten
varassa.
Silti on historiallinen tosiasia, että sisäisestä
hajaannuksesta huolimatta Iberia on joskus ollut Euroopan mahtavin valtio.
Silloin Espanja ja Portugali olivat yhtenäinen osa valtakuntaa, jonka vaikutus
ulottui kauas Euroopan ulkopuolelle – maailma ääriin.
Iberian suurin tragedia ja samalla sen suurin ja
vaikutusvaltaisin voitto oli niemimaan joutuminen Afrikan mantereelta levineen
islamilaisen uskonaallon pyörteisiin. Sen jälkiä on kauhisteltu ja ihasteltu
meidän päiviimme saakka. Sen varjoista ja valoista taistellaan vieläkin.
Iberia on edelleenkin hajoamispisteessä, keskellä
hajoamisprosessia. Sen ainoa – tosin heikko – lohtu on siinä, että näin on
tapahtunut monta kertaa aikaisemminkin. Kokemusta pitäisi siis olla!
Katalonia. Baskimaa. Gibraltar. Ne ovat kaikki vain yksittäisiä
helmiä Iberian historiallisessa helminauhassa.
Iberian vaeltaminen siinä härkävankkureiden
muodostamassa, pölyisessä ja meluavassa kulkueessa, jota kutsutaan Euroopan integraatioksi on vain yksi
tämän ajan mielenkiintoisista, suurista ilmiöistä.
Äskettäin allekirjoitettu Rooman julistus ei paranna eikä heikennä Iberian asemaa.
Sillä voisi tietysti olla yhtä suuri vaikutus kuin Martti
Lutherin teeseillä aikoinaan, mutta
olisiko se hyödyksi Iberialle on ihan eri kysymys.
Tiedetäänhän Euroopan historiasta, että Lutherin
aloittamasta uskonpuhdistuksesta oli etupäässä vain haittaa integraatiolle.
Sotia sotien perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti