Hyvän ja pahan välissä kulkee kaita polku. Sitä pitkin lähes
kaikki haluaisivat askeltaa jokaisena elämänsä päivänä ja yönä. Mutta tuskin
kukaan siinä täysin onnistuu.
Houkutus turmelukseen, korruptioon, on liian suuri.
Tätä jäin pohtimaan luettuani aamun uutiset Venäjän eilisistä
mielenosoituksista, joiden sanotaan yllättäneen vallanpitäjät (Venäjän ja
Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori, dosentti Arto Luukkanen).
Miksi ihminen turvautuu korruptioon, astuu pois kaidalta
polulta, vaikka tarjolla olisi yllin kyllin parempia, turvallisempia ja onnellisempia vaihtoehtoja?
Miksi pahan vetovoima on niin suuri?
Viljo Vähäsellä oli tähänkin vastaus:
”Ei sitä tiedetä. Se on yksi elämän suurista
arvoituksista.”
Tutkimustietoa korruptiosta kyllä on.
Korruption
vakavuus vaihtelee pienistä vastapalveluksista järjestelmälliseen lahjontaan.
Korruptiota voi esiintyä yhteiskunnan kaikilla alueilla; esimerkiksi virkamiesten, poliitikkojen tai liike-elämän (taikka perheen ja suvun! – Viljon huomautus)
piirissä. Henkilö voi väärinkäyttää saamaansa valtaa myös yhteisöissä ja
yrityksissä, esimerkiksi yrityksen työntekijä voi ostaa yritykselle tuotteita
ylihintaan hänet lahjoneelta yritykseltä. Korruptio liittyy usein
ammattimaiseen rikollisuuteen, mutta se voi olla myös satunnaista ja
kertaluontoista. Korruptio on maailmanlaajuista, joskin sen rangaistavuus ja
lainopillinen määritelmä vaihtelevat maasta ja oikeusjärjestelmästä toiseen. (Transparency International)
Mutta onko totta, että Venäjän pääministerillä on sellaisia
ylenpalttisia rikkauksia, jotka eivät mitenkään selity hänen korkean asemansa,
ammattitaitonsa eikä elämänuransa kautta, vaan – päinvastoin – herättävät epäilyksiä
korruptiosta? Eikö hän ole pysynyt kaidalla polulla? Vai onko hän joutunut
tarkoituksellisen ja systemaattisen mustamaalauksen kohteeksi vain sen vuoksi,
että hän on niin korkealla maan poliittisessa hierarkiassa?
Viljo täsmensi.
”Tämä on eilisten mielenosoitusten ydinkysymys. Mikä on totta? Mikä on
disinformaatiota? Mitä Dmitri Medvedev todella omistaa?”
Joka tapauksessa on selvää (kuten dosentti Luukkanen kirjoitti), että korruptiomielenosoituksista ei tullut kuitenkaan
mitenkään kaunista katseltavaa sillä sisäasianministeriön OMON-joukot käyttivät
surutta väkivaltaa ja eivätkä erotelleet sivustakatsojia tai aktivisteja.
”Seuraukset
voivat olla arvaamattomia.”
Tässä
Viljo Vähänen on varmasti aivan oikeassa.
Massiiviset,
huippuunsa varustetut poliisijoukot tekivät ilkeän vaikutuksen (kotoisissa televisioruuduissa)
eivätkä jättäneet mitään arvauksen varan.
Oli
tosi kysymyksessä.
Mutta
MIKSI?
Miksi
joku on (olisi) turvautunut korruptioon? Miksi pahan houkutus on niin suuri?
Aina se herättää pahaa verta. Suuttumusta ja väkivaltaa.
Kaikkialla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti