Kirkko & Kaupunki on kasvanut ja
kaunistunut, vaikka viime syksynä, kun keskustelu vanhasta, tutusta formaatista
ja sisällöstä kävi kuumimmillaan, epäilin, että siitä tulisi pannukakku –
samanlainen sekametelisoppa kuin pääkaupunkiseudun yhteistyöstä ja metropolihankkeesta.
Onneksi ei tullut.
Juttujen vanha rakenne säilyi (Pääkirjoitus,
Eilen. Tänään. Huomenna. Rukous. Kerettiläinen ja Ville Ranta löytyivät
entisiltä paikoiltaan)
Viljo Vähänenkin oli huomannut saman.
”Eniten pelkäsin päätoimittajan
vaihtumista. Edellinen oli taitava. Erinomainen journalisti. Löytyisikö hänelle
seuraaja, joka osaisi pitää kiinni avarakatseisuudesta. Uskaltaisi. Rohkenisi.
Hallitsisi tosielämän suurimman ja vaikeimman taidon: tasapainon ylläpitämisen.”
Näin keväällä sen merkitys tuntuu konkreettisesti,
kun pimeys alkaa kaikota ja valo voittaa tilaa. Lumi sulaa ja uutta sataa. Yö
ja päivä tanssivat keskenään. Pian linnut laulavat ja nurmi vihertää.
Se tuntui tärkeältä, kun palasimme
sateessa ja kylmässä viimassa Ryssänkärjestä.
”Nyt ei tarvitse pelätä. Uusi
päätoimittaja osaa asiansa.”
Olimme Viljon kanssa samaa kieltä.
Tarina Varikko-ryhmästä on hyvä esimerkki. ”Voimaantumisen rippituoli
työttömälle.”
Voimaannuttaminen on vaativa verbi,
tärkeä tehtävä. Voiman etsiminen ja sen löytäminen voi parhaimmassa tapauksessa
jatkua läpi koko elämän. ”Osaajatietopankki” on samanlainen aarreaitta kuin
piilotajunta. Se on jokaisen ihmisen käytössä. Ihan kaikkien. Ei siihen tarvita
välttämättä herätystä eikä saarnastuolia. Ei ehkä rippituoliakaan. Mutta
oivallusta se vaatii. Henkilökohtaista ymmärrystä. Järkeä ja tunnetta.
Tasapainoa.
Varikko-ryhmässä on luottamuksellinen ja salliva ilmapiiri.
Viljo täsmensi.
”Se olisi elintärkeä lähtökohta ja
toimituksellinen perusta myös Kirkko & Kaupunki lehdelle.”
Ennen kuin pääsimme Kasinon rantaan,
jota talvi vielä piti kurimuksessaan, sivusimme lyhyesti myös voimaannuttamisen negatiivista vastaparia,
jota ei juurikaan käytetä arkikielessä: heikennyttäminen,
mutta jolla on kuitenkin eräitä synonyymin tapaisia merkityksiä
Yhden siitä ovat ruokatavaramarkkinat
omaksuneet sujuvasti keskinäisessä
kilpailussaan: ”Olemme halpuuttaneet
hintoja”. Se on lyönyt läpi. Kaikki ymmärtävät, että se tarkoittaa hintojen
alentamista.
Mutta vakavampaa sisältöä merkitsee sen
variaatio vieraannuttaa. Siis tehdä
väkisin vieraaksi, etäiseksi jopa vihatuksi.
Siihen törmäsimme Viljon kanssa
tämänpäiväisissä lehtiuutisissa.
”Ex-vaimo kosti julmimmalla tavalla – pariskunnan erosta
tuli karmiva sirkus.”
Kysymys oli avioerosta, jossa vieraannuttamisen uhreiksi
joutuivat lapset. Viattomat.
Kun silmitön rakkaus vääristyi silmittömäksi vihaksi!
Viljo tarkensi jälleen.
”Silmittömyys on missä tahansa ihmissuhteessa äärimmäisen
vaarallista. Se ei tässä tapauksessa viittaa sattumanvaraisuuteen tai
huomaamattomuuteen, vaan määrätietoiseen tarkoitukseen, päämäärään. Vihaan. Se
on tyhmyyden huippu.”
TAUKO.
”Ei olla kovin kaukana tästä huipusta, jos ajatellaan
niitä yhteiskunnallisia vaaroja, joihin muukalaisviha ja yltiönationalismi
voivat tälläkin kertaa johtaa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti