perjantai 17. maaliskuuta 2017

526. Voimaannuttamisesta 170317

Kirkko & Kaupunki on kasvanut ja kaunistunut, vaikka viime syksynä, kun keskustelu vanhasta, tutusta formaatista ja sisällöstä kävi kuumimmillaan, epäilin, että siitä tulisi pannukakku – samanlainen sekametelisoppa kuin pääkaupunkiseudun yhteistyöstä ja metropolihankkeesta.
Onneksi ei tullut.
Juttujen vanha rakenne säilyi (Pääkirjoitus, Eilen. Tänään. Huomenna. Rukous. Kerettiläinen ja Ville Ranta löytyivät entisiltä paikoiltaan)
Viljo Vähänenkin oli huomannut saman.
”Eniten pelkäsin päätoimittajan vaihtumista. Edellinen oli taitava. Erinomainen journalisti. Löytyisikö hänelle seuraaja, joka osaisi pitää kiinni avarakatseisuudesta. Uskaltaisi. Rohkenisi. Hallitsisi tosielämän suurimman ja vaikeimman taidon: tasapainon ylläpitämisen.”
Näin keväällä sen merkitys tuntuu konkreettisesti, kun pimeys alkaa kaikota ja valo voittaa tilaa. Lumi sulaa ja uutta sataa. Yö ja päivä tanssivat keskenään. Pian linnut laulavat ja nurmi vihertää.
Se tuntui tärkeältä, kun palasimme sateessa ja kylmässä viimassa Ryssänkärjestä.
”Nyt ei tarvitse pelätä. Uusi päätoimittaja osaa asiansa.”
Olimme Viljon kanssa samaa kieltä.
Tarina Varikko-ryhmästä on hyvä esimerkki. ”Voimaantumisen rippituoli työttömälle.”
Voimaannuttaminen  on vaativa verbi, tärkeä tehtävä. Voiman etsiminen ja sen löytäminen voi parhaimmassa tapauksessa jatkua läpi koko elämän. ”Osaajatietopankki” on samanlainen aarreaitta kuin piilotajunta. Se on jokaisen ihmisen käytössä. Ihan kaikkien. Ei siihen tarvita välttämättä herätystä eikä saarnastuolia. Ei ehkä rippituoliakaan. Mutta oivallusta se vaatii. Henkilökohtaista ymmärrystä. Järkeä ja tunnetta. Tasapainoa.
Varikko-ryhmässä on luottamuksellinen ja salliva ilmapiiri.
Viljo täsmensi.
”Se olisi elintärkeä lähtökohta ja toimituksellinen perusta myös Kirkko & Kaupunki lehdelle.”
Ennen kuin pääsimme Kasinon rantaan, jota talvi vielä piti kurimuksessaan, sivusimme lyhyesti myös voimaannuttamisen negatiivista vastaparia, jota ei juurikaan käytetä arkikielessä: heikennyttäminen, mutta jolla on kuitenkin eräitä synonyymin tapaisia merkityksiä
Yhden siitä ovat ruokatavaramarkkinat omaksuneet sujuvasti  keskinäisessä kilpailussaan: ”Olemme halpuuttaneet hintoja”. Se on lyönyt läpi. Kaikki ymmärtävät, että se tarkoittaa hintojen alentamista.
Mutta vakavampaa sisältöä merkitsee sen variaatio vieraannuttaa. Siis tehdä väkisin vieraaksi, etäiseksi jopa vihatuksi.
Siihen törmäsimme Viljon kanssa tämänpäiväisissä lehtiuutisissa.
”Ex-vaimo kosti julmimmalla tavalla – pariskunnan erosta tuli karmiva sirkus.”
Kysymys oli avioerosta, jossa vieraannuttamisen uhreiksi joutuivat lapset. Viattomat.
Kun silmitön rakkaus vääristyi silmittömäksi vihaksi!
Viljo tarkensi jälleen.
”Silmittömyys on missä tahansa ihmissuhteessa äärimmäisen vaarallista. Se ei tässä tapauksessa viittaa sattumanvaraisuuteen tai huomaamattomuuteen, vaan määrätietoiseen tarkoitukseen, päämäärään. Vihaan. Se on tyhmyyden huippu.”
TAUKO.
”Ei olla kovin kaukana tästä huipusta, jos ajatellaan niitä yhteiskunnallisia vaaroja, joihin muukalaisviha ja yltiönationalismi voivat tälläkin kertaa johtaa.”


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti