Viro on pieni, turvaton maa Itämeren
rannalla. Sinne tuli asutusta ennen kuin Suomeen. Alkuaikoina se oli
kehittyneempi ja vauraampi kuin Suomi. Mutta pieni se on aina ollut. Ei
kuitenkaan mikään nanovaltio lähes
olematon, vaan näkyvä, toiveikas. Vaikka se on Baltian maista pienin, se on
kuitenkin alueeltaan suurempi kuin Hollanti tai vaikkapa Sveitsi tai Tanska,
mutta geopoliittiselta asemaltaan samanvertainen niiden kanssa.
Valloittajat ovat vyöryneet Viron yli.
Sellainen on ollut Viron kohtalo. Suuremmat ovat käyttäneet sitä
valtapolitiikkansa astinlautana. Matkalla menestykseen.
Mutta suurten romahdettua pieni Viro on
aina noussut romukasan keskeltä eloon ja kukoistukseen.
Saksalaiset, ruotsalaiset, venäläiset,
jopa tanskalaiset ovat käyttäneet Viroa kauppatavarana.
Suomalaisille Viro on ollut herkkä
lapsi, joka herättää tunteita. Ehkä se johtuu kielisukulaisuudesta. Viroa on
helpompi ymmärtää kuin venäjää tai ruotsia.
Saksalaisille ja venäläisille Viro on
ollut vaikea pala. Tai ehkä oikeampaa on sanoa, että Saksa ja Venäjä ovat
olleet Virolle paha pala. Uhka. Vihollinen. Toinen.
Kylmä sota, neuvostovalta, oli Virolle
viimeisin kova koettelemus. Hengenvaarallinen.
Silloin katseet, toiveet, kääntyivät
vanhaan isäntään, Ruotsiin, joka tarjosi turvapaikan virolaisille pakolaisille.
Sieltä löytyi myös välittömäsi tukea ja
turvaa silloin, kun kahleet murtuivat.
Toomas Hendrik Ilveksen vanhemmat olivat virolaisia pakolaisia, jotka
pakenivat Virosta vuonna 1944 Neuvostoliiton miehitettyä
maan. Perhe menetti 81-hehtaarisen tilansa, jota heidän sukunsa oli asuttanut
jo vuodesta 1763 lähtien. Toomas Hendrik syntyi tapaninpäivänä
1953 Tukholmassa, jonne hänen
vanhempansa olivat ensin päätyneet. Myöhemmin perhe muutti New York Cityyn
Yhdysvaltoihin. Ilves varttui nuoruutensa New Jerseyssä. Hän
suoritti psykologian kandidaatin tutkinnon Columbian
yliopistossa vuonna 1976 ja opiskeli psykologian maisteriksi Pennsylvanian
yliopistossa vuonna 1978. Vuosina 1984–1993 Ilves työskenteli Radio Free Europen
toimittajana Saksassa,
jossa hänen tehtävänsä oli tutkia ja analysoida Baltian maiden tapahtumia.
Ilves palasi Viroon vuonna 1993 maan itsenäistyttyä Neuvostoliiton hajottua.
Kaikki tietävät nyt, että Viro on
sotilasliitto Naton ja Euroopan Unionin jäsen. Tässä järjestyksessä. Se on
Virolle turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Ainutlaatuinen. Koska avustava
käsivarsi ulottuu Atlantin taakse saakka. Vain sillä on todellista merkitystä
Virolle.
Onhan se niinkin.
Mutta aina Viro on joutunut katsomaan
uutta isäntäänsä suoraan silmiin. Mikä aikomus? Mikä ajatus?
Sitä sen ei pitäisi nytkään unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti