Retoriikantutkija Jouni Tilli on käynyt läpi
kunnallisvaaliehdokkaiden lupaukset ja muodostanut niistä sanapilviä
(Puolueiden sanapilvet, Suomen kuvalehti.fi).
Se on hauska nimitys puolueohjelmille. Nehän ovat täynnä
sanoja. Vaatimuksia. Lupauksia. Uskollisuudenvaloja. Juhlapuhetta ja arkisia
huokauksia.
Aavistuksia, arvauksia ja kolpakkostrategioiden höyryjä.
Viljo Vähäsellä oli oma käsityksensä vaaliohjelmista.
”Parhaimmillaan ne ovat täynnä ihan tavallista puhetta.
Sellaista mitä me kuulemme Pataässässä. Ei niillä ole juuri mitään merkitystä.
Pilvet ovat pilviä. Riippuu siitä, mistäpäin tuuli käy. Ja kuinka kovasti
tuulee.”
- Mutta eivätkö juuri puoluekohtaiset sanapilvet ole
merkittäviä? Paljastavathan ne jälleen kerran sen, kuinka meilläkin puolueet
asettuvat nätisti vanhalle oikeisto-vasemmisto akselille taikka - jos hienommin sanotaan – ideologiselle
perusskaalalle …
”Jees. Kyllä retoriikantutkija on oikeilla jäljillä.
Sanapilvet kertovat siitä, mitä puolueissa puhutaan ja ehkä ne ovat siinä
suhteessa jonkinlaisia ilmapuntareita. Jokaisella (tai lähes jokaisella)
kunnallisvaaliehdokkaalla on puolueleima otsassaan ja kielenpäässään. Se
paljastuu lupauksissa. Mutta edelleenkin on tärkeämpää nähdä ja kuulla, kuka
puhuu, kuin se mitä hän sanoo. Jos puhuja astuu liian kauas puolueraamistaan,
hän menettää uskottavuutensa. Hänen tähtensä sammuu. Toisinajattelevien kohtalo
on tunnetusti aika surkea, vaikka juuri heissä, toisinajattelussa on
yhteiskuntadynamiikan ydin …”
- Se on suuren luokan paradoksi …
”Aivan. Näyttää helposti siltä, että jokin yhteinen suuri asia olisi yhteiskunnan
(tai yhteiskuntien) voimatekijä … siis se, mikä pitää koossa ja minkä varassa
edistystä tapahtuu … mutta on ilmeistä, että se onkin lopulta vain silmänlumetta,
harhaa … toiveiden pilvenhattara …”
Tuntui siltä, että Viljo Vähänen alkoi olla eksyksissä.
MUTTA
”Luin tarkkaan Rooman julistuksen. Ajattelin sitä
sanapilvenä. Euroopan sanapilvenä. Euroopan johtajien yhteisenä
vaaliohjelmana.”
”Ensivaikutelma oli vahva. Rauha. Vapaus. Demokratia.
Ihmisoikeudet. Oikeusvaltio. Siinähän on kaikki kohdallaan. Voiko suuren
yhteisen asian paremmin sanoa! Ajattelin, että jokaisen suomalaisen puolueen
kunnallisvaaliehdokas ja jokainen itsenäisenä ja irrallisena esiintyvä ehdokas
voisi allekirjoittaa nuo sanat yhtä suurella sydämellä ja vakaumuksella kuin
Suomen pääministeri ja 46 muuta Euroopan johtajaa. Eikö se olisi todellinen
jättipilvi!”
”Toinen lukeminen alkoi nostaa epäilyksen pilviä”
Unionimme on yhtenäinen ja jakamaton.
”Voisiko se olla totta? Voisiko se olla mahdollista?”
”Miksi nuo sanat tuntuivat tutuilta?”
- Ei. Älä etsi sitaatteja menneisyydestä. Älä kaiva esiin
niitä, jotka ovat vannoneet uskollisuuttaan ja urhoollisuuttaan juuri noilla
sanoilla …”
”Oukei. Olet oikeassa. Juhlatunnelmaa ei sovi pilata. On
ehkä parempi ajatella vain erivärisiä sanapilviä eikä edes kuvitella yhtä,
moniväristä juhlapalloa”
- Varmaankin tarkoitat, että sellainen olisi Euroopan
pelastus?
”En tarkoita. Juuri sitä epäilen … ja muistelen Jean-Babtiste Durosellen kirjaa
vuodelta 1992 Tout empire périra. (Paris.
Armand Colin Éditeur)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti