Atlantti on Norjan henki ja elämä.
Golf-virta kantaa sen rosoisille, syvien vuonojen rikkomille rannoille tervehdyksen
lämpöisten vesien syntymäsijoilta, Päiväntasaajalta. Vasta Kölivuoret ja Galdhøpiggen muodostavat
lopulta esteen, jota merivirtakaan ei pysty ylittämään.
Atlantin välityksellä
Norja elää läheisemmässä suhteessa koko maapallon elämänrytmiin kuin yksikään
muu Skandinaavian niemimaan valtio.
Nykyisin tiedetään, ettei
Päiväntasaajakaan ole ikuisesti ollut sillä paikalla, missä se nykyisin kulkee.
Joskus (miljoonien vuosien saatossa) sen on täytynyt kulkea niillä kohdin,
joista norjalaiset nyt pumppaavat öljyä ja maakaasua – ja rikastuvat niin
hurjasti, että voivat uhitella jopa muulle Euroopallekin!
Vieläkään ei tiedetä
varmuudella, mitä reittiä pitkin norjalaisten esi-isät tulivat nykyisille
asuinsijoilleen sitä mukaa, kun viimeisimmän jääkauden jäät alkoivat sulaa ja
jäärintama vetäytyä kohti pohjoista. Tulivatko he itäistä reittiä (samojedit) vai eteläistä reitiä (baskit, keltit) pitkin?
Olivatko saamelaiset jo paikalla ennen heitä? (ks. esim. Kalevi Wiik: “Eurooppalaisten
juuret”, Atena Kustannus Oy, 2002)
Paremmin tunetaan paljon
myöhäisempi historia.
Norjan kuningaskunta alkoi muodostua viikinkiajalla 800–1000-luvuilla. Harald Kaunotukka kokosi eri alueiden päällikkökunnat yhdeksi valtioksi ja hallitsi sitä
noin 870–930. Hänen jälkeläisensä Pyhä Olavi käännytti maan kristinuskoon vuosituhannen alussa. 1100- ja 1200-luvuilla
kuninkaan valta vahvistui. Valtakeskus siirtyi maan lounaisosasta Oslonvuonon suunnalle. Oslosta tuli pääkaupunki Haakon V Maununpojan valtakaudella 1200-luvulla. Se oli silloin muutaman tuhannen asukkaan
pikkukaupunki. Myöhäinen keskiaika oli Norjassa köyhää aikaa. Rutto surmasi
väestöstä puolet tai jopa kaksi kolmannesta.
Uusin tutkimus tuonut
lisävalaistusta viikinkien historiaan ja siihen, kuinka laajalla alueella nämä
liikkuivat (ks. Heather Pringle: “New visions of the Vikings”, National
Geography, March 2017).
Suurvallan asemaan
viikingit eivät kuitenkaan onnistuneet nostamaan Norjaa.
Norja sai kuitenkin toisen
maailmansodan aikana kokea sydäntäsärkevästi, miltä tuntuu olla ja elää
aggressiivisen ideologian ja masiivisen sotakoneiston ahdistavassa puserruksessa..
Saman kohtalon koki myös
pienempi viikinkivaltio, Tanska.
Se oli ankara isku
kansallisen ylpeyden harniskaan!
Sen seuraukset näkyvät
suurvaltapolitiikan näyttämöllä tänäkin päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti